Siirry pääsisältöön

matkustan ympäri maailmaa..

Tulipa käytyä vähän Berliinissä.
Halusin yllättää avomieheni hyvittääkseen kamalan vuosipäivän. Vuosipäivänä oltiin matkalla Mongoliaan hytillisessä käteensä räkääviä mongoleja.

Päivä alkoi tosi hienosti kun allekirjoittanut sai selville, että kelloja olisi pitänyt siirtää edellisenä yönä. Oli tosi kiva herätä tunnin liian myöhään matkalle, mutta onneksi suurinosa tavaroista oli edes pakattu edellisenä päivälle.

Tapasin Mikon Helsingissä muta Mikko sai selville vasta lentokentän check-inissä että ollaan matkalla Berliiniin ja mikäs sen hauskempaa.
Matkanhan piti alkaa maanantai-iltana mutta kahden tunnin odotuksen jälkeen ei oltu vieläkään koneessa. Lopulta kun pääsimme koneeseen, saimme todistaa upeinta humalaisten-dialogia mitä voi olla. Harmitti myöhemmin etten kuvannut koko hommaa.
Jokatapauksessa, poliisi-sedät hakivat nämä kaksi sankaria ulos.

Mutta ei siinä vielä kaikki, kun luulimme että olimme valmiita lähtöön kapteeni kuuluttaa, että koska on jo myöhä niin tämäkin lento on sitten peruttu koska Berliinin Tegel-lentokenttä ei enää päästä lähtemään koneita tänään eli kapteeni olisi joutunut jäämään Berliiniin yöksi.

Siinä me sitten oltiin, iso koneellinen matkustajia jonottamassa lippuja hotelliin yöksi. Saatiin ihan mukava huone Cumuluksesta ja 26 euron ruokasetelit lentokentälle.
Käytiin syömässä cafe spoonissa mitä yhteensä saimme ostettua eli:
- mozzarella salaatti
- mozzarella leipä
- perunamuussia ja ruotsalaisia lihapullia
- vesi
- Kana teryaki patonki
- 0.4 limu
Eli täytyy myöntää että vatsa tuli täyteen.

Lopulta kun löysimme puolenyön aikaan laiturin 9, pääsimme nukkumaan odottaen aamunlentoa.

Eipä oltu Berliinissä mutta vatsa oli täynnä ja mieli oli suhteellisen hyvä. Matkustaessa ympäri maailmaa on huomannut, että kaikki ei aina mene ihan niinkuin pitäisi mutta ei se tarkoita etteikö siitä voisi nauttia.

Kirjoitan varsinaisesta Berliinistä seuraavassa blogissani.
love, Eeva

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui