Siirry pääsisältöön

Ich bin ein berliner part I

Käytiin siis Saksan pääkaupungissa Berliinissä. Berliini sijaitsee n. 70 km Puolan rajalta ja siellä asuu 3,4 mijoonaa ihmistä.
Berliini on todella mielenkiintoinen kaupunki juuri sen kylmänsodan statuksensa takia
kun se jakautui Itä-Berliiniin Ja Länsi-Berliiniin joka jakautui 1961 muurilla.

Me nyt kuitenkin olimme tässä postmodernissa Berliinissä. Johon lopulta pääsimme suunniteltua myöhemmin Blue1:n takia. Yövyimme Sun flower hostellissa, 45 e yö. (http://www.sunflower-hostel.de/de/)
Hotellin hyviä puolia olivat sijainti (kaksi pysäkkiä itään Alexanderplazilta) sekä todella hyvä kolmen euron aamiainen. Kuten jokaisessa traveller-hostellissa, kannattaa varautua siihen että huoneet eivät ole äänieristetyt.

Käveltiin jalkamme kipeäksi katsellen nähtävyyksiä. Käytiin Guggenheimin museossa, Bradenburgin portilla joka on Berliinin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Brandenburgin portti rakennettiin Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n hallituskauden aikana 1788–1791.

Matka jatkui Holocaustin muistomerkille jossa on 2 711 betonipaasia Toisessa maailmansodassa kuolleiden juutalaisten muistoksi.
Kävimme myös DDR-museossa. (http://www.ddr-museum.de/en/) joka oli ehkä interaktiivisin museo jossa olen koskaan käynyt. Itseäni jäi kuitenkin pohdittumaan se, että miksi museosta jäi sellainen kuva että DDR-aika ihmisille oli miellyttävää ja positiivista? Olen kuitenkin ymmärtänyt että kyseessä oli suhteellisen ankeaa aikaa ja kuvaa nykypäivän apartheidia aika hyvin.
Kerran Lontoossa tapaamani miehen mukaan iloisimmat päivät DDR:ssä olivat sellaisia, jolloin sai banaaneja. Kyseessä oli joulupäivä. Minä en edes pidä banaaneista.

DDR museo oli kuitenkin hintansa väärti. Kannattaa pitää ISIC-korttia mukana niin saa halvemman sisäänpääsyn. Lisäksi museossa oli kauhea tunku oppilasryhmiä tehden muistiinpanoja ja sen lisäksi myös oppilasryhmiä joita ei kiinnostanut ollenkaan koko homma vaan pelleilevät koko ajan, mikä ehkä hiukan ärsytti. Varaudu siis ruuhkaan.
plussaa: jos täyttää palaute-kyselyn museosta saa ruman postikortin.

Illalla jalat oli hullun kipeenä koko päivän kävelystä ja käytiin vetämässä purilaiset paikallisessa sekä mehutetra viiniä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui