Siirry pääsisältöön

Buda ja Pest

Saavuimme Budapestiin, tuohon mahtavaan historialliseen
Kaupunkiin, jonka historia ei mahdu 12 tuntiin, jota
vietimme välilaskullamme kohti Libanonia.


Budapest on Unkarin pääkaupunki jonka tonava jakaa läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin.

Onneksemme meillä oli opas Adam, joka oli vieraanamme Porissa viime toukokuussa. Adam näytti meille pääkaupunkinsa parhaat nähtävyydet kuten linnakorttelin, kuninkaan palatsin, puistot, luistin radat ja paljon muuta. Adamiin tutustuttiin cs-palvelun kautta. 

Unesco on kuvaillut Budapestin kaupunkimaisemaa yhdeksi vaikuttavimmaksi koko maailmassa ja onhan se aikamoinen. Päiväksi kannattaa hankkia 24:n tunnin matkustuskortti joka kattaa kaikki Budapestin julkiset kulkuneuvot (junaa lukuunottamatta?). Lippu maksaa 1550 florintia (5 euroa) ja sen saa ostettua terminaali kakkosen kakkos kerroksesta postista, Relay-lehtikioskista tai tourinform- matkatoimistosta. Bussi Budapestiin (200E) lähtee alimmasta kerroksesta ja vie suoraan Kőbánya-Kispestiin, metrolinjan toiseen päähän josta pääsee helposti keskustaan.

Jos matkailet paljon tai vähän, tutustu couch surfingiin: www.couchsurfing.org ja rekisteröydy, löydät monta yöpaikkaa sekä kourallisen uusia ystäviä. Sivusto perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.
Ideana on, että voit joko tarjota oman sohvasi nukkumapaikaksi jollekkin matkustajalle, joka tulee tutustumaan kaupunkiisi. Itse voit käyttää palvelua matkustaessasi ulkomailla ja hakea sivuston kautta sohvia, jonne voit mennä ilmaiseksi nukkumaan. Vaikka palvelun kautta säästyy rahaa, tärkeämpää mielestäni on kuitenkin muiden ihmisten tapaaminen ja kulttuurien kohtaaminen. Meillä Porissa on ollut Mikon kanssa surffaajia nyt Latviasta, Intiasta, Puolasta ja Unkarista. Itse olemme surffailleet Venäjällä kahden pariskunnan luona. Ihan älyttömän hieno keksintö.

Matkamme jatkuu Libanoniin, mutta sitä ennen unohdin viisumia varten otetut passikuva Poriin, mutta se on jo toinen tarina..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui