Tämä päivitys tulee 11 kk liian myöhässä, koska päästyäni kotiin Saksasta elämäni muuttui radikaalisti. Nyt olen kuitenkin valmis tekemään sen päivityksen joka piti tehdä kesäkuussa 2012.
Lähdin todella kipeänä Amsterdamista. Kai olin oleillut liian paljon aikaa veneissä tai muuten vain pihalla. Vedin naamaani kaikki paracetamolit mitä löysin ja saksalaiset allergialääkkeet (joilla ei ollut myyntilupaa suomessa). Juna Amsterdamista Kölniin meni aivastellessa, niiskuttaessa ja ikävöidessä.
Olin varannut Kölnistä 20euron hotellin. En osannut odottaa juuri mitään, mutta mitä löysinkään: oman pienen huoneen! Ei olisi voinut parempi tuuri käydä. Menin heti nukkumaan kipua ja kuumetta pois. Melkein 20 päivän jälkeen minulla oli oma rauha kaikista ihmisistä.
Illalla reipastuin kiertelemän Mulheimin aluella ja asetuin baariin katsomaan Saksan matsia. Baari oli täynnä maailman suloisimpia saksalaisia herroja. Vointi ei kuitenkaa siitä parantunut, vaikka vuoro toisensa jälkeen nämä olkihattuiset miehet tarjosivat olutta. Vaihdoin pari sanaa surkealla saksankielen taidollani mutta päätin, että paras mennä takaisin nukkumaan.
"Olen hiihtänyt jään yli seurasaareen
olen ajanut hiomavaunuilla sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla kolme
ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon"
Aamu valkeni jo paljon paremmassa kunnossa ja lähdin tutustumaan Kölnin tuomiokirkkoon. Hajosin kuitenkin totaalisesti kirkon penkille. Ärsytti, väsytti, harmitti ja potutti. Jos olisin tiennyt, että koko hajoaminen kulminoitui siihen mitä minua kotona odotti, olisin varmasti jäänyt matkalle. Olisin voinut istua siellä varmaan tunnin ja olisinkin, jos katoliset papit eivät olisi alkaneet jakamaan huomiotaan ja laupeuden työtään.
Kölnistä jatkoin matkaani Frankfurtiin, jonka jälkeen elämäni muutti kotiin päätyessäni minua odotti eri koti. Asiat sanotaan tapahtuvan tarkoituksen mukaisesti ja se on ihan fine. Yhdestä asiasta en kuitenkaan luovu on intohimoni matkustaa. Jakakaa hyvyyttä ympärillänne, hyvä ihminen on sellainen jonka kanssa on hyvä olla.
Lähdin todella kipeänä Amsterdamista. Kai olin oleillut liian paljon aikaa veneissä tai muuten vain pihalla. Vedin naamaani kaikki paracetamolit mitä löysin ja saksalaiset allergialääkkeet (joilla ei ollut myyntilupaa suomessa). Juna Amsterdamista Kölniin meni aivastellessa, niiskuttaessa ja ikävöidessä.
Olin varannut Kölnistä 20euron hotellin. En osannut odottaa juuri mitään, mutta mitä löysinkään: oman pienen huoneen! Ei olisi voinut parempi tuuri käydä. Menin heti nukkumaan kipua ja kuumetta pois. Melkein 20 päivän jälkeen minulla oli oma rauha kaikista ihmisistä.
Illalla reipastuin kiertelemän Mulheimin aluella ja asetuin baariin katsomaan Saksan matsia. Baari oli täynnä maailman suloisimpia saksalaisia herroja. Vointi ei kuitenkaa siitä parantunut, vaikka vuoro toisensa jälkeen nämä olkihattuiset miehet tarjosivat olutta. Vaihdoin pari sanaa surkealla saksankielen taidollani mutta päätin, että paras mennä takaisin nukkumaan.
"Olen hiihtänyt jään yli seurasaareen
olen ajanut hiomavaunuilla sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla kolme
ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon"
Aamu valkeni jo paljon paremmassa kunnossa ja lähdin tutustumaan Kölnin tuomiokirkkoon. Hajosin kuitenkin totaalisesti kirkon penkille. Ärsytti, väsytti, harmitti ja potutti. Jos olisin tiennyt, että koko hajoaminen kulminoitui siihen mitä minua kotona odotti, olisin varmasti jäänyt matkalle. Olisin voinut istua siellä varmaan tunnin ja olisinkin, jos katoliset papit eivät olisi alkaneet jakamaan huomiotaan ja laupeuden työtään.
Kölnistä jatkoin matkaani Frankfurtiin, jonka jälkeen elämäni muutti kotiin päätyessäni minua odotti eri koti. Asiat sanotaan tapahtuvan tarkoituksen mukaisesti ja se on ihan fine. Yhdestä asiasta en kuitenkaan luovu on intohimoni matkustaa. Jakakaa hyvyyttä ympärillänne, hyvä ihminen on sellainen jonka kanssa on hyvä olla.
Kommentit
Lähetä kommentti