Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu)
Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä.
Aamulla olin siis hyvinkin itkuinen kun vaihto tuli. Mikä tarkoittaa, että olen taas varmaan pomon kopissa tänää selittelemässä. Musta tuntuu että nyt mulla alkaa olemaan vähän tämmöinen "I dont give a damn" - fiilis tän työn suhteen. Onneksi sain kamalasti tsemppiä ystävältä Ibrahamilta, jota menin tapaamaan viikonloppuna Lontooseen. Alun perin egyptiläinen Ibraham oli harjoittelussa satakunnnan keskussairaalassa ja tiesi hyvinkin miten hommat suomessa pyörii (Enpä ikinä ajattellut että käytän Poria malliesimerkkinä miten asiat pitäisi tehdä!) Ibi loi sitten muhun uskoa, että kaikesta selvitään kyllä.
Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä.
Aamulla olin siis hyvinkin itkuinen kun vaihto tuli. Mikä tarkoittaa, että olen taas varmaan pomon kopissa tänää selittelemässä. Musta tuntuu että nyt mulla alkaa olemaan vähän tämmöinen "I dont give a damn" - fiilis tän työn suhteen. Onneksi sain kamalasti tsemppiä ystävältä Ibrahamilta, jota menin tapaamaan viikonloppuna Lontooseen. Alun perin egyptiläinen Ibraham oli harjoittelussa satakunnnan keskussairaalassa ja tiesi hyvinkin miten hommat suomessa pyörii (Enpä ikinä ajattellut että käytän Poria malliesimerkkinä miten asiat pitäisi tehdä!) Ibi loi sitten muhun uskoa, että kaikesta selvitään kyllä.
Voi eeva �� kurja lukea että siellä on tuollaista.. Ootko jutellut kenenkään paikallisen hoitsun kans sillai suoraa että onko se vaan ton sairaalan tyyli?? Kyllä kaikki silti järjestyy varmasti ❤ pusuja Taimilta!! T. Veeruska
VastaaPoistaIhanat terkut kiitos ! Kyllä se meininki vaan taitaa olla täällä semmonen ja ku vaan tajuais sen meiningin niin sit alkais mennä jo paljon mukavammin. Kokoajanhan kyllä opin uutta mutta tähän oppimiseen vaan kuluu niin helvetisti aikaa että oon niin turhautunut töissä! Tänään sain silti onneksi toisen overseanursen ohjattavaksi nii tajusin että heh oon jotain oppinukki hha
PoistaMulle kävin ihan sama juttu ekassa yövuorossa, yritin mennä nälkäisenä taukohuoneeseen hakemaan eväitä ja ovi olikin lukossa ja sain hirveet kiroilut ja sadattelut niskaani kun vähän aikaan renkutin tajuamatta että joku todella lukinnut oven sisältä. Nurse in chargekin vielä moitti kun en "arvostanut" toisen taukoa. Itkuisena tuli lähdettyä tostakin yövuorosta. Jännä juttu et nää brittiduunit ei kyl sitten ikinä onnaa ekalla kerralla... Onneks vaihtamalla paranee (ainakin vähän). Ps mihin muualle oot hakenu? Meillä on mun band 5 paikka auki :-)
VastaaPoistaJoo muistan lukeneeni siitä sun blogista! Sillo päivittelin ja edelleen päivittelen samaa. Istuttiin HCA:n kanssa sisterin toimistossa ja se HCA vielä päivitteli että voi ei saadaan valitus ku mentiin häiritseen toisen taukoa ja mä vastasin sille että "GOD DAMMIT jos mä haluun mun käsilaukun kesken työpäivän niin mähän saan haluta sen kesken työpäivän!" :D
PoistaMä oon nyt hakenu complain advisorin paikkaa, josta ei oo kyllä kuulunu mitää. Nyt olis myös bandfive paikka discharge loungessa, ajattelin että se vois olla kiva paikka ja haen siis sinne.
Kävin tutustumassa blogiisi, tosi mielenkiintoista lukea kokemuksia brittien puolelta. Itsellä eka viikko töitä takana Skottien puolella ja en voi kuin kehua miten hienosti kaikki on ottaneet vastaan ja auttaneet. Perehdytys tuntuu olevan hivenen sekametelisoppaa täälläkin, mutta perehdyttäjä on todella mukava ja kovin huolissaan siitä kun en tunne täältä ketään :D Tsemppiä ja parempia jatkoja!
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla että siellä osataan hommat paremmin Joo tämä viikko on mennyt jo huomattavasti paremmin, mutta negatiivissävytteisistä päivistä tulee vaan parempaa blogimatskua haha. Tsemppiä! Käys kertomassa taas kuulumisia!
Poista