Siirry pääsisältöön

Perushommia

On jo kauan pitäny kirjottaa ihan perustyöstä täällä osastolla. Ihan että mikä tää sairaanhoitajan arki on. Itsehän en virallisesti ole millään osastolla töissä, mutta todella usein siellä teen töitä koska Letchmore-osastolla on hirveä hoitajapula.

Yleensä herään kotona kuudelta, harvemmin syön mitään aamiaista koska ei ole nälkä, usein kyllä pakotan itteeni smoothien tai puuroa. Mehän tuodaan työvaatteet kotiin eli mennään niillä siis myös töihin. Nykyään onneksi meillä on myös töistä saadut hupparit niin omia vaatteita päällä on alusvaatteiden lisäksi vaan sukat joita roudataan bakteerien maailmaan edes takasin. Töihin kävely kestää noin 10 min ja olen siellä aina tasan tarkkaa pari minuuttia myöhässä. Kävelen siis suoraan aamurapsalle.

Aamurapsalla viime yön vastuuhoitaja käy kaikki 22 potilasta, diagnoosit, aikaisemmat diagnoosit ja tämän hetken intervaatiot.
Esimerkiksi - 77 years old - Bowel obstruction - T2DM, Asthma, CVA - ED - Mobile with frame, waterlow score 11, Must 1, - IVAB, A/W CTAP, USS done, Monitor in/output. Chase results.
Tämän jälkeen jos pomolla on jotain sanottavaa,  hän antaa palautetta tai ilmottaa tämän päivän koulutuksista tai muista erikoisuuksista, sitten pomo jakaa meidät eri osaston osiin (bay:hin). Bayssa käydään vielä yöhoitajan kanssa läpi erikseen jokaisen potilaan vitaaliarvot sekä lääkeet, tai jos on jotain muuta erikoista potilaan kohdalla, kuten leikkaus sille päivälle ja siihen tarvittavat preppaukset.



Sitten alkaa varsinainen työ, eli kunnon pesukippashow. Jokainen potilas pestään sängyssä (joka päivä!) jos he eivät itse voi mennä suihkuun. Suihkuun menijöille annetaan uudet vaatteet, palasaippuaa ja pyyhe. Sängyssä tai tuolissa pestävät saa oman tyroksikippansa. Kaikkien lakanat vaihdetaan. Aina. Jokapäivä. Sairaalassa ei ole käytössä vaippoja, joten altakastelijoiden takia lakanashow voi toistua useampana kertana päivän aikana. Ihon tarkastus on supertärkeää, koska painehaavat on yleisiä (yllättävää kun makaat omassa pissassa useamman tunnin paikallasi), poikkareita/nostoliinoja ei käytetä eikä potilaita juurikaan vaihdeta eri asentoihin. Potilaille tilataan lounas, listat on aika prameita verrattuna suomenversioon missä on vain yksi vaihtoehto. Mielestäni ruoka mitä täällä tarjotaan on aika laadukasta siihen nähden että se on täysin ilmaista, mausta en toki tiedä mitään.



Lääkärit alottavat kiertonsa aika piakkoin oman rapsansa jälkeen ja sairaanhoitajan täytyy pomppia eri potilaiden pesun ja lääkäreiden välillä, joskus käy hyvä tuuri että osastonhoitajalla on aikaa käydä kierrolla lääkäreiden kanssa ja silloin minä saan keskittyä vain pesuihin. Pesujen jälkeen käyn läpi lääkäreiden viimeisiä kirjotuksia ja suunnitelmia potilaan kohdalle ja jos on jotain mihin pitää reagoida. Vitaaliarvot sekä lämmöt otetaan potilailta vähintään kaksi kertaa päivässä. Potilaan tullessa leikkauksesta vitaaliarvot otetaan ensin 15min välein, sitten puolentunnin välein ja lopulta tunnin välein.

Puolenpäivän aikaan tulee lounas ja aloitan ensimmäisen lääkekierron. Jokaisella Bay:lla on oma pikku kärry joka sisältää peruslääkevalikoiman. Jokaisella potilaalla on myös omat lääkkeensä sängynvieressä boksissaan ja osa lääkkeistä haetaan lääkehuoneesta. Tässäkin alkaa olla tänäpäivänä oma logiikkansa mutta aluksi tämä tuntui mahdottomalta. Brittilääkkeetkin alkaa jo tuntua tutuilta eli lääkeidenjako menee suhteellisen nopeaa.



Meillä on kaksi taukoa päivän aikana, aamulla 15min teetauko ja iltapäivällä 45 min lounastauko. Näiden taukojen välillä oleva aika menee suurimmaksi osaksi potilaiden kuljettamiseen tutkimuksiin sekä lääkäreiden määräyksin toteuttamiseen, lääkemuutosten toteuttamisiin, haavanhoitoihin, ja paperitöihin. Jokaisella potilaalla on oma paperinivaskansa joka pitää olla päivitetty ahkerasti parin tunnin välein. Jos potilaalla huomataan jotain hälyttävää, eikä lääkäri ole osastolla, pitää minun lähettää hänelle kutsu hänen hakulaitteeseen. Lääkäri saa hakulaitteeseen numeron josta häntä yritetään kutsua ja hän soittaa osastolle takaisin. Joskus haut on ihan väärin, ja joudut tekemään kauhean vaivan löytääksesi oikean numeroyhdistelmän saadaksesi lääkärin kiinni. Parhaimmillaan et saa koko lääkäriä kiinni, koska hän on leikkauksessa ja hänen kollegansa haukkuu sinut koska soitat vääriä hakuja. Lääkärit eivät todellakaan ota vastuuta muista potilaista kuin omistaan ja joskus tuntuu että jopa ensiaputilanteessa he eivät päätään letkauta jos potilas ei ole heidän.



Illallinen on viiden kuuden maissa, jolloin tehdään toinen lääkekierto. Koska minulla ei ole IV-lupia, joudun viemään jokaisen potilaan lääkevihkosen toisella sairaanhoitajalle hoidettavaksi. Viimeiset tunnit töissä menee yleensä paperihommin ja sen varmistamiseen, että kaikki asiat on varmasti tehty.

Vartin yli seitsemän alkaa iltarapsa joka käydään samalla tavalla kuin aamulla. Vielä viimeiset asiat seuraavalle sairaanhoitajalle tiedoksi ja nukkumaan lompsis, 12,5 tunnin työpäivä on tehty.

Eevus

Kommentit

  1. Hyvin tutun kuuloista menoa taas kerran ;-) Oon kyll vähän kade sulle että pääset pois täältä osastohelvetistä! Brittiläinen sairaasänky on kyllä niin tyhjä (lue tyhmä) verrattuna suomalaiseen kun ei oo poikkareira yms. ja tosiaan niitä lakanoita menee käsittämättömät määrän. En voi käsittää että kunnon vaippoihin ei ole NHS:llä rahaa! Mun entisessä Trustissa oli tähän kyllä "ratkaisu" eli incotinence nurse joka tuli puhumaan esim. kasteleville potilaille rakon hallunnasta yms huuhaata, 5 min juttelut eivät kyllä valitettavasti tuottaneet tulosta kenenkään kohdalla ja "seuranta" (lue siivous) jäi luonnollisesti hoitajille ... Painehaavojen kohdalla ollaan kyllä tiukkoja ja vahinkoilmoitus tehdään pienestäkin nirhaumasta. Air mattress järjestetään haikille tarvitsijoille hujauksessa ja turn chartit käytössä... Sähköpostiin kilahtaa jatkuvasta vakavia vahinkoilmoituksia joissa hoitajien pin-numerot ovat panttina ja muita uhkailuita joten pelko oman että jouluu kuseen on kova! Pelko perseessä saa olla kokoajan, kirjaimellisesti! Ps. Sinuna ehkä yrittäisin kuitenkin hommata ne iv luvat vielä 2kk aikana, avaa meinaa hyvät mahdollisuudet keikkailla osastoilla/päivystyksessä jos sellaisen virheen haluat tehdä lisätienestin yms masokismin toivossa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Sori jäätävät kirjoitusvirheet! Jos satut hei olee ens to tai pe vapaalla niin mä tod näk lähen relaa johonki lontoon puistoon kunhan ei tuu vettä ku esterin perseestä, alkaa olla paras aika bongailla söpöjä lintujen poikasia ja niitähän riittää. St James's ta Holland park mielessä :)

      Poista
  2. Mielenkiintoista lukea eri maiden työskentelytavoista. Lääkkeisiin liittyen, onko Suomessa yleensä potilailla omaa lääkerasiaa sängyn vieressä? En muista, että potilailla olisi vieressä lääkerasiaa, vaan kaikki lääke tuodaan lääkehuoneesta?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui