Siirry pääsisältöön

Riko rajasi- toteuta unelmasi

Ystäväni Sofia oli kylässä viimeviikolla ja oli todella virkistävä visiitti vanhalta koulukaverilta. Sofian visiitti aiheutti myös eräänlaisen itsereflektion. Olemme Sofian kanssa koettu paljon asioita yhdessä vuosien varrella ja aika hyvin kuitenkin pystytty ystävinä vuosien saatossa.

Jännittävää Sofian vierailussa oli myös se, että käytiin katsomassa mulle uutta asuntoa Itä-Lontoosta. Olen epäaktiviisesti seurannut kämppäkeskusteluita netissä ja eräs Gabriel oli laittanut minulle viestiä, että haluaisinko muuttaa heille. Kyseessä on siis Italialainen pariskunta joka tarvii ihmisen toiseen makuuhuoneeseen. Sijainti tällä uudella kämpällä on aivan perfect .Se sijaitsee 10 min kävelymatkan päästä Liverpoolstreet-asemalta. Shoreditch on lyhyen kävelymatkan päässä ja toiselle metrolle kävelee 6min. Kaikista parasta on että kämppä sijaitsee ihan Bricklanen vieressä joka tunnetaan ns. uutena hipster alueena josta saa maailman parhaat curryt ja sunnuntaisin koko katu suljetaan markkinalueeksi. Lähellä on myös spitalfields- marketti alue jossa on satoja vaate ja ruokakojuja.

Uusien huudien katutaidetta (Sofian kuva)




Oven avasi meille ihana herrasmies ja mulle tuli tosi ihana ja kotoinen olo. Viiden minuutin kiertelyn jälkeen olin varma että haluan asua siellä, että siellä mun pitää olla. Vähän samanlainen tunne kun sanoo ensimmäisen kerran että "Minä rakastan sinua". Mulle ei tule ollut sellaista fiilistä pitkään aikaan. Gabrielilta piti silti odottaa vielä pari tuntia ennenkuin hän vastasi minulle että "Kyllä Eeva, olemme valinneet sinut meidän kämppikseksemme"

Kämpän läheinen Brick Lane on Lontoon Bangladeshilaisten asuinaluetta, joka näkyy bengalinkielisissä katukylteissä sekä loputtomissa curry-ravintoloissa.




 Toivon vakaasti että nämä uudet suunnitelmat avaavat uuden suunnan elämääni. Tämä vuosi on ollut uskomattoman rankka ja joskus miettii ihan että miksi laittaa itsensä läpi tälläisia piinoja kun voisi vaan palata suomeen ja elää perusmukavaa elämää. Ongelmahan on siinä, että se on vain 75% täydellistä, ja mä haluan elää sata. Tosiasiahan on, että elämä vain ei aina ole mukavaa vaan siihen kuuluu vuoristoradat, miltä tuntuu nousut jos elämässä ei ole laskuja? Aika tylsältä. Elämässä pitää rikkoa rajoja ja tehdä asioita jotta unelmatkin toteutuvat joskus.

Nenä tulevaisuutta kohti!

Eevis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui