Viime postaukseni jälkeen olen vain keskittynyt töihin ja salilla käymiseen. Olen hakenut paria työpaikkaa, mutta mistään ei ole kuulunut juuri mitään. Englannissa työtilanne sairaanhoitajalle on tosi hyvä, mutta huippupaikat ovat kivenalla, eteenkin plastiikka ja seksuaaliterveys, mistä olen varsinaisesti kiinnostunut. Ensiviikoksi minulla on sovittuna työhaastattelu gyneklinikalle. Annan parhaani mutta katsotaan miten käy.
Töissä on mennyt taas miten nyt sen ottaa. Meillä aloitti kasa uusia sairaanhoitajia ja olen ollut vastaavana hoitajana usemman kerran, siitäkös pomo innostui minua piikittelemään ja nolaamaan muiden edessä. Perjantaina sitten pomo pyysi minut, ehkä verukkeella, lukemaan jotain firman powerpointseja ja samalla kyseli mitä minulle kuuluu. Minä maailman äänekkäin ihminen, olen yleensä töissä hiljaa, koska en ala vääntämään pomon kanssa mistään, se ei vaan ole mulle luontaista. Pomo sitten yllättäen sanoi, että hän on kuullut että minulla on ongelma hänen kanssaan ja että tunnen olevani haavoittuvainen kun hän puhuu kanssani. (Eli joku oli mennyt seläntakana puhumaan ongelmista pomoni kanssa, vitsi miten ihanaa!) En sitten alkanut valehtelemaan vaan sanoin, että näin on. Että koen että hän ei pidä minusta ja en pysty hänen kanssa puhumaan. Hän oli sitten kovin pahoillaan ja halusi minua pitää kädestä, se meni vähän yli kuitenkin.
Olin iloinen että sain sanottua kerrankin sille noidalle kuinka hirveä se on. Hän yritti sitten kovasti sanoa että tarjosi vaan sitä osastopaikkaa siksi, että voisin kehittyä urallani. Hohhoijaa. Kuuntelin taas vaan hiljaa koska hän siinä sitten puhui ja puhui ja puhui. Näen hyvää siinä ihmisessä kyllä, mutta onko hän edelleen mun mielestä epäammattimainen noita? Kyllä. Pystynkö olemaan vuoden sairaalassa jos tarvitsee? Kyllä (ainakaan jos ei parempaa löydy)
Olinkin sitten supertyytyväinen kun pääsin töistä perjantaina ja mentiin ystävieni Lotan ja Miran kanssa katsomaan standuppia Sohoon. Käytiin sit vähän ulkonakin Sohossa mutta tultiin lopulta turvalliseen itään koska hitsi mikä määrä turisteja siellä on! Sunnuntaina mentiin Lotan kanssa katsomaan soutuja Putneyyn. En edelleenkään tiedä kumpi joukkue voitti mutta fiilis oli tosi jees. Lontoo on niin ihana kun tulee vastaan kaikkea tämmösiä juttuja. Tarjolla olisi ollut myös vuohien kilpa-ajot. Only in London...
Tänään minulla on kuitenkin siis työhaastattelu ja olen etsinyt kaikenmaailman papereita sinne koska vaativat osoite-todistuksen mikä on hyvin englantilainen tapa, passinkopioita ja muita kikkakolmosia. Täällä skrolaan myös läpi sairaalan nettisivuja että saan varmasti nyt tämän työpaikan. Se olisi niin kätsyä kun työmatka olisi 30min.
Pitäkääs nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä että saisin tän työpaikan.
Eevis
Töissä on mennyt taas miten nyt sen ottaa. Meillä aloitti kasa uusia sairaanhoitajia ja olen ollut vastaavana hoitajana usemman kerran, siitäkös pomo innostui minua piikittelemään ja nolaamaan muiden edessä. Perjantaina sitten pomo pyysi minut, ehkä verukkeella, lukemaan jotain firman powerpointseja ja samalla kyseli mitä minulle kuuluu. Minä maailman äänekkäin ihminen, olen yleensä töissä hiljaa, koska en ala vääntämään pomon kanssa mistään, se ei vaan ole mulle luontaista. Pomo sitten yllättäen sanoi, että hän on kuullut että minulla on ongelma hänen kanssaan ja että tunnen olevani haavoittuvainen kun hän puhuu kanssani. (Eli joku oli mennyt seläntakana puhumaan ongelmista pomoni kanssa, vitsi miten ihanaa!) En sitten alkanut valehtelemaan vaan sanoin, että näin on. Että koen että hän ei pidä minusta ja en pysty hänen kanssa puhumaan. Hän oli sitten kovin pahoillaan ja halusi minua pitää kädestä, se meni vähän yli kuitenkin.
Olin iloinen että sain sanottua kerrankin sille noidalle kuinka hirveä se on. Hän yritti sitten kovasti sanoa että tarjosi vaan sitä osastopaikkaa siksi, että voisin kehittyä urallani. Hohhoijaa. Kuuntelin taas vaan hiljaa koska hän siinä sitten puhui ja puhui ja puhui. Näen hyvää siinä ihmisessä kyllä, mutta onko hän edelleen mun mielestä epäammattimainen noita? Kyllä. Pystynkö olemaan vuoden sairaalassa jos tarvitsee? Kyllä (ainakaan jos ei parempaa löydy)
 |
| Shoreditchin hipster-kaupanikkunassa oli kissa. |
 | |||
| Soutelukisoissa Lotan kanssa |
 |
| Vaihtoehtoista kivaa soutelulle. |
Tänään minulla on kuitenkin siis työhaastattelu ja olen etsinyt kaikenmaailman papereita sinne koska vaativat osoite-todistuksen mikä on hyvin englantilainen tapa, passinkopioita ja muita kikkakolmosia. Täällä skrolaan myös läpi sairaalan nettisivuja että saan varmasti nyt tämän työpaikan. Se olisi niin kätsyä kun työmatka olisi 30min.
Pitäkääs nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä että saisin tän työpaikan.
Eevis
Kommentit
Lähetä kommentti