Siirry pääsisältöön

chai latte

tervehdys,

Viikot vierähtää tosi nopeasti. Taas olen bakery coffeessa maanantaina päivittämässä blogia, tällä kertaa Kathmandun laaksossa vietettävän hindujuhlan takia. En ole huomannut tänään mitään ihmeellistä niin en tiedä miten juhlaa vietetään. Mutta meidän onni on ettei tarvitse mennä töihin :p
En halua vähätellä meidän harjoittelupaikkaa mutta mielummin istun kyllä Dream parkissa kuin töissä :)

Koska tämäkin aamu alkoi oksentamalla New roadille nuudeleita, julistan että tänään alkoi viidesviikko vatsataudissa. Älkää kuitenkaan pelästykö, tilanne ei ole mitenkään vakava, pystyn nauttimaan kulttuurista melkein täysin rinnoin. Ja vihdoinkin voin myös kertoa että en ole enää ainut! jätän kuitenkin mainitsematta mitä tulee ja kenenkä päästä.

Viikonlopun highlighteja oli ehdottomasti Pharping. 20 km Kathmanduusta sijaitseva kylä jossa asuu ystävämme Maijastiina perheensä kanssa. Oli uskomatonta ottaa taksi (1200 rupiaa edestakaisin) kohti vuoristoa. Yhtäkkiä saasteet oli poissa mutta tilalle tuli pöllyävät hiekkatiet sekä hullu liikenne. Pharpingin reissu oli kuitenkin ihan mahtava. Maijastiina oli upea host ja saatiin täydellistä juhlamokka kahvia. Pharpingissa kannattaa lähteä kävelemään rinnettä ylöspäin munkkiluostareita päin josta avautuu upea näkymä. Läskit suomalaiset elefantit tarvitsevat myös liikuntaa. Erityistä Pharpingista tekee sen luostarit ja se,että siellä on ilmestynyt toinen buddha. Tiistaina ja lauantaina voi myös päästä seuraamaan hindujen uhrijuhlia alemmas laaksoon.

Tuntuu että purnasin kaikki asiat eilen äidille puhelimessa niin mikään ei varsinaisesti ärsytä että siitä pitäisi kirjoittaa blogia. Ainoastaan sen mainitsen, että Nepalilaiset ovat varmasti maailman hitain kansa, mutta sillä kulttuurilla on myös kääntöpuolensa, miksi länkkäreillä on aina niin armoton kiire?

Löydettiin eilen myös todella hyvä ravintola. Or2K.
Or = light
2 = to
K = Kathmandu
Ruoka oli ihan mahdottoman hyvää! Parasta tähän mennessä. Ainoa miinus oli se älytön määrä länkkäreitä siellä! Huh huijaa. Miksi valkoisten ihmisten pitää tunkea kaikista parhaisiin ravintoloihin? (Mehän emme tee niin. ) :D
Hintakaan ei ollut älytön, 7 elefanttia söi 20 eurolla (paitsi että 2 joi vaan kahvia). Emme suosittele kuitenkaan fetasalaattia.

Tämä riittää varmaan tälläkertaa. Huomenna alkaa sisätautiharjoittelu.
lov you all, jos on kysymyksiä jostain tietystä aiheesta niin kirjoitan siitä sitten enemmän mielelläni.

Terveisin, Eeva.

Kommentit

  1. Vähän samat fiilikset, juuri kuultiin, että huominenkin vapaata, kun lupapaperit ei löydä osastolta toiselle 4 päivässä (yksi tosin sunnuntai, että ehkä jollain lomaa). Noh.. Ei tässä kyllä valittamisen varaa!

    VastaaPoista
  2. ei todellakaan, jotenki noi vapaapäivät tulee aina tarpeeseen ;) ymmärtääkseni ensviikon keskiviikkona on taas jonkin sortin hindujuhla :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui