Facebook muistutti minua että kolme vuotta sitten vietettiin mun läksäisiä Porissa, silloin olin lähdössä suureen tuntemattomaan enkä tiennyt kuinka kauaksi. Palasin Suomeen mutta silloin tajusin, että en todennäköisesti tule koskaan asumaan siellä. Täällä olen selvästi erilainen kuin muut, mutta ulkoapäin en paista kuten Indonesiassa (selvä valkoinen pikku aasialaisten keskellä) täällä minut ulkomaalaiseksi leimaa vain aksentti. Eräs kolleegani kutsuu minua nimellä "my fishfinger-nurse". Hän oli opetellut muistamaan, että olen kotoisin suomesta siitä alku liite FI ja kalapuikot tulevat pakastimesta ja suomessa on kylmä. Siitä yhdistelmä Fishfinger.
Britannian suomalaiset ryhmässä joku oli julistanut ylpeytensä Saara Aallosta. Tämä on tullut jo tavaksi, että suomalaiset kokoontuvat suomikirkolle lauantaisin kisakatsomoon kannustamaan ja äänestämään Saaraa. Eilisessä showssa Louis Walsh oli opetellut vähän suomea ja käski "Googien aanestagaan" (Kaikkia äänestämään)
Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on hyvä miettiä, mitä Suomi on minulle antanut ja mitä en kaipaa. Yksi hyvin suomalainen asia mitä ei ole yhtään ikävä on kateus ja kyräily ja toisten epäonnella mässäily. Olen aikaisemmin sanonut että mulla ei ole ikävä sitä säätä yhtään. En ole koskaan tullut suomen talven kanssa toimeen. Minulla ei ole ikävä suomen betonilähiöitä tai loskaa joka kastelee housun puntit. Eikä ole ikävä "kevyesti heitettyä rasismia" tai sitä, että ei ole vaihtoehtoja elämälleen vaan sen pitää mennä vaan näin. "Se kellä onni on, se onnen kätkeköön". Suomalaiset saavat valittaa, mutta itseäsi et saa koskaan nostaa positiivisesti ylös. Toisten ihmisten menestyminen tai onni ei ole suotavaa. Myöskään suomen heikkotyötilanne ja tulevaisuuden näkymä ei näytä hyvälle. Talousanemia ja ekonominen tilanne ei tarjoa minulle töitä.
Ennen kuin minut hirtetään suomi-mielipiteistäni, rakastan silti aina suomea. En ole kansallisuuttani ikinä heittämässä pois, koska se on paras ja sen passilla pääsee helpoiten kulkemaan maailmalla. Ja suomessa on todella hyviä asioita!
Minulla on ikävä uutisten puoluettomuutta, ystäviä, perhettä, karjalanpiirakoita ja kesäkeittoa. Tunnetta kun istut vanhempiesi kotona. Äitisi on kattantu kauniin pöydän ulos ja maitokin on lasikannussa ja vasta leikattu nurmikko tuoksuu kesälle.
Pidän suomalaisten tavasta pitää pienestä huolta. Suomessa maksetaan paljon veroja että muut pärjää. Englannissa tuntuu että maksan paljon veroja mutta naapurin siivoja silti maksaa pienestä pussistaan liikaa. Kaipaan myös suomalaista rehellisyyttä, että asiat sanotaan niinkuin ne on! Silti, en koe ole niin sitoutunut suomeen kuin muut, haen niitä mahdollisuuksia sieltä, missä niitä on.
Tiistaina aion katsoa linnanjuhlat perinteisesti. Suomalaisille itsenäisyys on itsestäänselvyys, mutta ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen sotaa. Vaikken koskaan itseäni kansallismieliseksi kutsukkaan, olen täällä suomalainen kuin sulka tervassa. Suomalaisuus ei tunne rajoja ja meitä on maailmalla tuhansia. Saara-Aallon kaltaiset tapaukset yhteenkuuluttaa suomalaiset yhteen ympäri maailman koska suomalaisuus on ainulaatuinen kulttuuri. Ja kun Saara Aalto ensiviikonloppuna nousee finaali-lavalle kyllä suomalainen minussa huutaa ja kovaa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, rajojen sisällä tai ulkopuolella,
Eeva
Britannian suomalaiset ryhmässä joku oli julistanut ylpeytensä Saara Aallosta. Tämä on tullut jo tavaksi, että suomalaiset kokoontuvat suomikirkolle lauantaisin kisakatsomoon kannustamaan ja äänestämään Saaraa. Eilisessä showssa Louis Walsh oli opetellut vähän suomea ja käski "Googien aanestagaan" (Kaikkia äänestämään)
Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on hyvä miettiä, mitä Suomi on minulle antanut ja mitä en kaipaa. Yksi hyvin suomalainen asia mitä ei ole yhtään ikävä on kateus ja kyräily ja toisten epäonnella mässäily. Olen aikaisemmin sanonut että mulla ei ole ikävä sitä säätä yhtään. En ole koskaan tullut suomen talven kanssa toimeen. Minulla ei ole ikävä suomen betonilähiöitä tai loskaa joka kastelee housun puntit. Eikä ole ikävä "kevyesti heitettyä rasismia" tai sitä, että ei ole vaihtoehtoja elämälleen vaan sen pitää mennä vaan näin. "Se kellä onni on, se onnen kätkeköön". Suomalaiset saavat valittaa, mutta itseäsi et saa koskaan nostaa positiivisesti ylös. Toisten ihmisten menestyminen tai onni ei ole suotavaa. Myöskään suomen heikkotyötilanne ja tulevaisuuden näkymä ei näytä hyvälle. Talousanemia ja ekonominen tilanne ei tarjoa minulle töitä.
Ennen kuin minut hirtetään suomi-mielipiteistäni, rakastan silti aina suomea. En ole kansallisuuttani ikinä heittämässä pois, koska se on paras ja sen passilla pääsee helpoiten kulkemaan maailmalla. Ja suomessa on todella hyviä asioita!
Minulla on ikävä uutisten puoluettomuutta, ystäviä, perhettä, karjalanpiirakoita ja kesäkeittoa. Tunnetta kun istut vanhempiesi kotona. Äitisi on kattantu kauniin pöydän ulos ja maitokin on lasikannussa ja vasta leikattu nurmikko tuoksuu kesälle.
Pidän suomalaisten tavasta pitää pienestä huolta. Suomessa maksetaan paljon veroja että muut pärjää. Englannissa tuntuu että maksan paljon veroja mutta naapurin siivoja silti maksaa pienestä pussistaan liikaa. Kaipaan myös suomalaista rehellisyyttä, että asiat sanotaan niinkuin ne on! Silti, en koe ole niin sitoutunut suomeen kuin muut, haen niitä mahdollisuuksia sieltä, missä niitä on.
Tiistaina aion katsoa linnanjuhlat perinteisesti. Suomalaisille itsenäisyys on itsestäänselvyys, mutta ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen sotaa. Vaikken koskaan itseäni kansallismieliseksi kutsukkaan, olen täällä suomalainen kuin sulka tervassa. Suomalaisuus ei tunne rajoja ja meitä on maailmalla tuhansia. Saara-Aallon kaltaiset tapaukset yhteenkuuluttaa suomalaiset yhteen ympäri maailman koska suomalaisuus on ainulaatuinen kulttuuri. Ja kun Saara Aalto ensiviikonloppuna nousee finaali-lavalle kyllä suomalainen minussa huutaa ja kovaa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, rajojen sisällä tai ulkopuolella,
Eeva
Kommentit
Lähetä kommentti