"Kultasii aikoja, kultasii aikoi
Malja ystäville, oikees asennossa tähdet meille
Muistopuheet niille ennen valomerkkii lähteneille."
En ikinä olisi uskonut että selviän vuoden täällä. Koko vuosi tuntuu yhdeltä itkusutulta nyt kun sitä ajattelee, se on hyvin sumuista ja hämmentävää. Yksi asia on kuitenkin selvä, töitä tehtiin hikihatussa. En ole koskaan joutunut painamaan duunia tällä tavalla. Itse olen vähän yllättynyt että jaksoin niinkin pitkälle, periksiantamattomuus kantaa kauas.
"Toiset liitelemäs valmistumist siirtelemäs
Loistava tulevaisuus linsseissä kiiltelemäs
Taivaanrannan maalarit taas piirtelemäs
Ei kiire tehä ku on nii kova kiire elää."
Mulla oli tosi isot odotukset englantielämälle ja suurin osa niistä ei toteutunut. Vaikka onkin vakiduuni ja paikallinen sosiaalitunnus, ei se tehnyt elämästä hirveän auvoista. Pohjois-Lontoo muuttuikin arabikyläksi Lontoon ulkopuolella ja alueen paras sairaala oli käytännössä vitsi. Nyt se on kuitenkin ohi, tein viimeisen vuoroni Watford generalissa eilen. Kun kävin yläkerrassa Letchmore-osastolla hyvästelemässä samaan aikaan aloittanur Romanilaisen Christinan tuli tippa linssiin molemmille. Olen tavannut uskomattomia tyyppejä vuoden aikana, tyyppejä jotka on nostaneet minut ylös ja tyyppejä jotka on lyöneet minut niin alas kuin mahdollista.
"Niin me mennään tänään yhdessä iltaan
Ilman huolta siitä mistä aamulla herää
Sekunnin, tunnin, minuutin
Putoo palavat päivät iltoihin"
On vaikeaa olla vertaamatta itseään suomalaisiin ystäviin, jotka saavat unelmaduunejaan ja lapsia. Pakkaavat ostoksiaan isoihin autoihin tai menevät ratikalla töihin lumituiskeessa. Se tuntuu unelmalta tällä hetkellä. Mutta päätin että en luovuta, päätin että kokeilen vielä toisen vuoden englannissa koska minulla ei ole vielä unelmaduunia, lapsia tai farmariautoa. Minulla ei ole myöskään mitään menetettävää.
"Me voitas rakastua tänään
Miettimättä sitä et se ei huomista kestäis
Onks enemmän pelättävää
Siin et voi tehdä virheen vai et sen tekemättä jättäis"
Ehkä vietin liikaa aikaa Watfordissa ja ehkä kulutin vuoden turhaan Englannissa sen sijaan että en liikkunut nopeammin seuraavaan paikkaan. Sitähän ei tiedä etukäteen, mitä olen menettänyt kun jätin siirtymisen vasta tähän pisteeseen, mutta sitä ei myöskään tiedä mitä hyödyin koska päätin hankkia enemmän kokemusta. Pelko on paras motivaattori usein elämässä.
"Äkkilähtöjä, irtiottoja
Kaiken tulevan suhteen ollaan sokkoja
Kunhan sydän lepattaa ja korvat soi
Niille hetkille voi nostaa kolpakkoo et oi"
Ensivuodelle minulla on taas suuret suunnitelmat, aion luvata pitää itsestäni huolta, matkustaa taas jonnekkin missä en ole ollut ennen, aion rakastua ja nauttia uudesta kämpästäni Lontoossa (rahattomana mutta onnellisena)
"Täällä tänään, missä huomenna
Nää on kultasii aikoi
Täällä tänään, missä huomenna
Nää on kultasii aikoi
Kultasii aikoja, kultasii aikoi"
Tänään kuitenkin nostetaan malja ystävyydelle ja tulevalle vuodelle 2017, se tulee olemaan paras ikinä!
- Eevis
- Eevis
<3 Hyvät lupaukset oot tehny. Itsestä huolenpito ei mene koskaan hukkaan.
VastaaPoistaKyllä! Kiitos tsempeistä!
Poista