Jollakin alberguessa oli herätys kello 5. Ponkaisin itsekkin pystyyn ja pakkasin kamat pimeässä (toivottavasti ei jäänyt mitään) ensimmäiset 10km oli iisi nakki ja taittuivat auringon vielä noustessa.
Kävin kahvilla 8km jälkeen ja sain taivaallista kahvia ja jatkoin matkaa.
Kesken kaiken keskellä ei mitään oli pystytetty koju missä oli taivaallisia herkkuja meille pyhiinvaeltajille. Ihan ku oltaisiin oltu jotain erityisen erityistä väkeä. Siellä oli kakkuja, keksejä ja kahvia vaikka kuinka montaa sorttia. Leimankin sai passiin. Olin hyvin liikuttunut.
Kun matkaa oli 12km Astorgaan alkoi helvetti, jalkani eivät taas toimineet yhtään ja vaihdoin kengät, no se ei auttanut vaan kirjaimellisesti purin huulta että pääsin hostelliin. Jaloissani on nyt varmaan 4 rakkoa ja vaatteet olivat myös hiertäneet vesikelloja ihooni, selkä ja käsivarret olivat palaneet reilusta aurinkorasvakerroksesta huolimatta. Kiva.
Ostin ruokakaupasta uudet pohjalliset kenkiin. Harmittaa kun ongemat eivät ole ollenkaan kunto tai kuumuus vaan jalkapohja ja varpaat. Olen valmis kokeilemaan kaikkea!
Pääsin kuitenkin hostelliin ennen kuuminta aurinkoa ja mietin että mitenköhän tästä selvitään. Huomenna on tiedossa VAAN 18km etappi mutta pian on paljon pitempiä reissuja. Pitääkö herätä aamu kahdelta että kerkeää viileässä perille?
Eevis
Kommentit
Lähetä kommentti