Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen aamu alberguessa

Jollakin alberguessa oli herätys kello 5. Ponkaisin itsekkin pystyyn ja pakkasin kamat pimeässä (toivottavasti ei jäänyt mitään) ensimmäiset 10km oli iisi nakki ja taittuivat auringon vielä noustessa. 
Kävin kahvilla 8km jälkeen ja sain taivaallista kahvia ja jatkoin matkaa. 

 

Kesken kaiken keskellä ei mitään oli pystytetty koju missä oli taivaallisia herkkuja meille pyhiinvaeltajille. Ihan ku oltaisiin oltu jotain erityisen erityistä väkeä. Siellä oli kakkuja, keksejä ja kahvia vaikka kuinka montaa sorttia. Leimankin sai passiin. Olin hyvin liikuttunut.

 

Kun matkaa oli 12km Astorgaan alkoi helvetti, jalkani eivät taas toimineet yhtään ja vaihdoin kengät, no se ei auttanut vaan kirjaimellisesti purin huulta että pääsin hostelliin. Jaloissani on nyt varmaan 4 rakkoa ja vaatteet olivat myös hiertäneet vesikelloja ihooni, selkä ja käsivarret olivat palaneet reilusta aurinkorasvakerroksesta huolimatta. Kiva.

 

Ostin ruokakaupasta uudet pohjalliset kenkiin. Harmittaa kun ongemat eivät ole ollenkaan kunto tai kuumuus vaan jalkapohja ja varpaat. Olen valmis kokeilemaan kaikkea!

Pääsin kuitenkin hostelliin ennen kuuminta aurinkoa ja mietin että mitenköhän tästä selvitään. Huomenna on tiedossa VAAN 18km etappi mutta pian on paljon pitempiä reissuja. Pitääkö herätä aamu kahdelta että kerkeää viileässä perille?

Eevis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui