Kuumuus ja rinkka eivät olleet ongelma ollenkaan ihan vaan omat jalkani, eivätkä edes rakot olleet ongelma vaan että jalkani vaan eivät halunneet liikkua mihinkään suuntaan. Pysähdyin viimeisen kerran kahden kilometrin kohdalla ja heitin kengät jalasta. Hyvä jumala sitä kipua. Päätin vaihtaa lenkkarit jalkaan. Sen jälkeen kulku tuntui taivaalliselta ja pääsin kuin pääsinkin perille San Martinin kylään jossa minua odotti 24 kerrossänkyä ja iloinen porukka pyhiinvaeltajia. Olin viimeinen saapuva ja matkatahtini olikin ollut köykäinen, olinhan ummikko.
Pohkeisiin sattuu edelleen aikalailla ja molemmat pohkeet ovat myös palaneet hyvin epäsekkäästi, muuten fiilis on ihan hyvä. En tiedä miten selviän huomenna 24kilometriä mutta selvitetään!
Eevis
Kommentit
Lähetä kommentti