Siirry pääsisältöön

Tartastaniasta terve!

Paasimme 13 tunnin junamatkan jalkeen Kazaniin, Tartastanian paakaupunkiin.
Junamatka oli todella viihdyttava. Meilla oli hyttikavereina kaksi Kazanilaista aijjaa joiden kanssa jaoimme juomia ja evaita. Meno oli rentoa. Kaverit puhuivat sanoja englantia ja me kaytettiin sanakirjaa etta keskustelu onnistui venajaksi.

Heti ensimmaiseksi kaytiin hankkimassa junaliput Jakaterinburgiin. Ollaan huomattu taalla Venajalla, etta jos vaan mitenkaan mahdollista on asioida fiksusti lipunmyyja neidin kanssa niin ostetaan aina mahdollisimman pitkalle matkoja. Matkat ovat maksaneet tahan mennessa Novosibriskiin asti noin 200 euroa.

Yleensa matkalla kieli on ainoa ongelma. Yleensa minua luullaan Ruskiksi, jonka jalkeen korjaan njiet rusky, Finlandskaya. Venalaiset sitten yrittavat viela puhua venajaa siihen asti etta aletaan Mikon kanssa nostella hartioitamme siihen malliin etta ei todellakaan ymmarreta mita he meille puhuvat. Kuitenkin paljon hymyja on vaihdettu ja meidan auttava Venaja on kohentunut. Olgan tekema lappu on myos ollut mahtava. Sen lisaksi etta meilla on "junalipun osto lappu" meilla on "olen kasvissyoja" lappu seka "missa on tavaransailytys" - lappu.
Silti, vaikka kielimuuri onkin melkoinen, Venalaiset ovat ehdottomasti mahtavimpia tyyppeja mita olen tavannut matkoillani, todella ystavallisia ja auttavaisia.

Meilla oli onneksi Kazanissa yopaikka valmiina, kiitos couchsurfer-sivuston. Meita oli mcdonaldsilla vastassa Skottilainen Aidan, joka paasti meidat kotiinsa jonka jakoi Venalaisen Marinan kanssa. Me kaytiin katselemassa vahan tartastanian kremlinia ja kavin ensimmaista kertaa moskeijassa. En lopulta saanut koskaan selville, kumpi oli Tartastaniassa ensin muslimit vai ortodoksit. Mutta mielenkiintoista oli tutustua muslimivaltaiseeen kaupunkiin keskella Venajaa.

Ensimmaiset itkutkin tuli koettua kun en saanut tilattua kasvisruokaa oikein mitenkaan. En tieda miksi tuloksena tulleet ranskalaiset saivat minut herkistymaan, mutta joskus se matkailu vaan on tallaista. Muuten ollaan selvitty ruokailun kanssa aika hyvin. Se on vahan aina yllatys mita sielta tulee mutta sitahan tama matkailu on.

Illaksi paastiin viela tietysti lampimaan suihkuun ja Aidan oli valmistanut meille mahtavan illallisen. Ilallla viela puhuttiin kulttuurieroista ja kaikesta muusta taivaan ja maan valilla. Kazanista haivyimmekin seuraavana paivana suuntana Jakaterinburg.

LOVELOVE!

EEVA

Kommentit

  1. Mä olen ollu teidän matkassa mukana vaikken olekaan joka tekstiin kommentoinu. Odotan innolla helmikuuta, jolloin kuulen kaiken sulta ihan livenä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui