Siirry pääsisältöön

Ai onko eläimiä? Kaks kämppistä..

Tässä tulee esittely jota olen on yrittänyt kirjoittaa varmaan kuukauden. Koska minua ei kiinnosta kirjoittaa mielenterveysharjoittelusta kertovaa esseetä teen tätä. Aina on jotain parempaa tekemistä. Nytkin voisin keskeyttää kirjoittamisen sen verran että soitan Jennille, että hän tuo kurkkua kaupasta. Mutta koska olen keskittynyt tähän, en pysty ajattelemaan nyt muita kuin kuvailemaan ihania kämppäkavereitani.

Meillä täällä 7 kerroksen penthousekattohuoneistossa asuu siis kolme kämppäkaveria. Kaikessa ihanuudessaan kämppäkaverit vievät kaiken ahdistuksen yksinolosta ja pahimmillaan tallovat varpaillesi juuri kun haluaisit mennä suihkuun. Silti en vaihtaisi päivääkään näistä ystävistä.

KALLE

Kalle on meidän oma atleettivartaloinen urheilijalupaus. Kalle omistaa sen isoimman huoneen, koska se on sininen. Me ei Jennin kanssa välitetä noista poikien väreistä. Kalle on se meidän Porilainen. Se syö chickenwingsejä, makaroonia ja ottaa kämppiksistä kaikista rennoimmin. Erikois-kämppistaito: imurointi

JENNY

Jenny alias Jenni on meidän emotio-kone. Jenni on meidän tunnepaukku. Ihanan herkkis kukkaistyttö joka on mukana sydämellään joka asiassa. Jenni stressaa ja harmittelee asioita, polkee jalkaa ja paiskoo ovia. Kaikenkaikkiaan kuitenkin herttainen ja suloinen tyttö. Erikois-kämmpistaito: tiskaus

EEVA

Kaiken byrokratian pää. Aika menee kokouksissa, kissanristiäisissä ja tukan kihartamisessa. Eeva on yleensä ensimmäinen jolla lähtee jonkun asian kanssa hermot mutta yrittää esittää asian aina asiallisesti ja rehellisesti. Erikois-kämppistaito: Wc:n siivous ja hervoton siivooja vihaisena.

Muita ihmisiä ketä saatat kämpässämme tavata ovat Janne ja Sofia.. mutta niistä kerromme myöhemmin..

Aloha. Kattila ja liesi vapaa, makaronin aika.

Rakkaudella, Eeva.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...
2 kommenttia
Lue lisää

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...
3 kommenttia
Lue lisää