Postikortteja maailmalta.

"Kultasii aikoja, kultasii aikoi Malja ystäville, oikees asennossa tähdet meille Muistopuheet niille ennen valomerkkii lähteneille." En ikinä olisi uskonut että selviän vuoden täällä. Koko vuosi tuntuu yhdeltä itkusutulta nyt kun sitä ajattelee, se on hyvin sumuista ja hämmentävää. Yksi asia on kuitenkin selvä, töitä tehtiin hikihatussa. En ole koskaan joutunut painamaan duunia tällä tavalla. Itse olen vähän yllättynyt että jaksoin niinkin pitkälle, periksiantamattomuus kantaa kauas. "Toiset liitelemäs valmistumist siirtelemäs Loistava tulevaisuus linsseissä kiiltelemäs Taivaanrannan maalarit taas piirtelemäs Ei kiire tehä ku on nii kova kiire elää." Mulla oli tosi isot odotukset englantielämälle ja suurin osa niistä ei toteutunut. Vaikka onkin vakiduuni ja paikallinen sosiaalitunnus, ei se tehnyt elämästä hirveän auvoista. Pohjois-Lontoo muuttuikin arabikyläksi Lontoon ulkopuolella ja alueen paras sairaala oli käytännössä vitsi. Nyt se on kuitenkin o

Facebook muistutti minua että kolme vuotta sitten vietettiin mun läksäisiä Porissa, silloin olin lähdössä suureen tuntemattomaan enkä tiennyt kuinka kauaksi. Palasin Suomeen mutta silloin tajusin, että en todennäköisesti tule koskaan asumaan siellä. Täällä olen selvästi erilainen kuin muut, mutta ulkoapäin en paista kuten Indonesiassa (selvä valkoinen pikku aasialaisten keskellä) täällä minut ulkomaalaiseksi leimaa vain aksentti. Eräs kolleegani kutsuu minua nimellä "my fishfinger-nurse". Hän oli opetellut muistamaan, että olen kotoisin suomesta siitä alku liite FI ja kalapuikot tulevat pakastimesta ja suomessa on kylmä. Siitä yhdistelmä Fishfinger. Britannian suomalaiset ryhmässä joku oli julistanut ylpeytensä Saara Aallosta. Tämä on tullut jo tavaksi, että suomalaiset kokoontuvat suomikirkolle lauantaisin kisakatsomoon kannustamaan ja äänestämään Saaraa. Eilisessä showssa Louis Walsh oli opetellut vähän suomea ja käski "Googien aanestagaan" (Kaikkia äänestämään)

Olen käynyt nyt laittamassa ripseni jo pari vuotta. Alunperin idea lähti siitä, kun asuin Balilla meikkini valui aina pitkin silmiä aasian kuumuudessa. Ajattelin että "ripsientuuhennukset" auttaisivat siinä, että näyttäisin freshiltä ja hyvältä eikä olisi väliä vaikka välillä kävisinki vedessä tai muualla. Koska muutan jatkuvasti, myös laittajat ja salongit ovat tulleet tutuksi (hyvistä huonoihin ja karmiviin). En väitä olevani ammattilainen, en ole ripsiteknikko itse mutta olen kokenut asiakas. Mitä olen vuosien varrella oppinut on, että todella hyvää ei kannata vaihtaa tai riskeerata. Opin sen vaikeimman kautta kun kävin muka halvemmassa paikassa täällä Watfordissa. Viime alkukesä meninkin sitten omien ripsien kasvattamisessa takaisin. Kuvia eiliseltä ripsihuollolta Onneksi löysin Merlinin ystävieni Annan ja Jennyn kautta. Merlinin oma kauneussalonki sijaitsee Chiswickissä, Lontoossa. Merlin on rakentanut itselleen kauniin pienen kotisalongin jossa on varmasti rento

Ystäväni Sofia oli kylässä viimeviikolla ja oli todella virkistävä visiitti vanhalta koulukaverilta. Sofian visiitti aiheutti myös eräänlaisen itsereflektion. Olemme Sofian kanssa koettu paljon asioita yhdessä vuosien varrella ja aika hyvin kuitenkin pystytty ystävinä vuosien saatossa. Jännittävää Sofian vierailussa oli myös se, että käytiin katsomassa mulle uutta asuntoa Itä-Lontoosta. Olen epäaktiviisesti seurannut kämppäkeskusteluita netissä ja eräs Gabriel oli laittanut minulle viestiä, että haluaisinko muuttaa heille. Kyseessä on siis Italialainen pariskunta joka tarvii ihmisen toiseen makuuhuoneeseen. Sijainti tällä uudella kämpällä on aivan perfect .Se sijaitsee 10 min kävelymatkan päästä Liverpoolstreet-asemalta. Shoreditch on lyhyen kävelymatkan päässä ja toiselle metrolle kävelee 6min. Kaikista parasta on että kämppä sijaitsee ihan Bricklanen vieressä joka tunnetaan ns. uutena hipster alueena josta saa maailman parhaat curryt ja sunnuntaisin koko katu suljetaan markkinaluee

Kävin viikonloppu reissulla Ukrainassa. Isoveljeni osti vaimonsa Olgan kanssa sieltä asunnon Olgan vanhemmille ja päätimme pitää tuparit. Itse en ollut koskaan käynyt Ukrainassa ja Kiovaan lentäminen oli tosi jännittävää. Lensin Olgan kanssa yhdellä välilaskulla Itä-Eurooppaan. En oikein tiennyt mitä odotin Kiovalta, ehkä jotain aikaisempien venäjien reissujeni mukaista maisemaa, mutta Kiova yllätti olemuksellaan. Kiova olikin itseasiassa hyvinkin helsingin näköinen moderni kaupunki. Pyhän Sofian katedraali 'Ukrainian St. George'. by Aec Interesnikazki (2014) Olga oli järjestänyt minulle katutaidekierroksen jossa pääsin tutustumaan Ukrainan historiaan. Oppaana toimi Sviata, Olgan entinen työkaveri ja hän kierrätti minua neljä tuntia Kiovan keskustassa. tutustuen Ukrainan historiaan taiteen kautta. Kävimme myös Kiovan Pecherska Lavrassa, joka on ortodiksi-luostari vuodelta 1051. Luostarissa sijaitsee myös kaksi eri katakombia johon on haudattu maanpaossa ollee

Meillä kävi ihan super säkä tänä viikonloppuna, me ei saatu vain liput valioliigan matsiin mutta myös liput x-factoriin tsemppaamaan Saara Aaltoa Lontoon Wembleyyn. Ne jotka eivät tiedä, x-factor on brittiläinen televisioitava laulukilpailu. Nyt meneillään on jo 13sta tuotatontokausi jossa kilpailee myös suomalainen Saara Aalto, mikä on innottanut meidät seuraamaan sarjaa (Dermot O'Leary:n lisäksi toki) Liput kisaan oli varattu applause storen kautta, joka jakaa lippuja ilmaiseksi. Store kuitenkin jakaa enemmän lippuja kuin sisään mahtuu eli paikalle pääsy on "First come first serve". Ajateltiin sitten, että koska show alkaa kello kahdeksalta illalla, että jos mennään jonoon kolmelta niin mahdollisuudet päästä sisään olisivat aika hyvät. Kello puoli neljä kun saavuimme jonoon siellä oli jo aikalailla ihmisiä. Saimme kuitenkin pian käteemme laput, että olimme numero 126. Silloin tiesin jo että kyllä tällä sisään päästään. Rankin oli kuitenkin vasta edessä, koska vaikka u

Laitoin pariviikkoa sitten cv:ni indeed.comiin kollegani kehotuksesta. Hän oli saanut puheluita eri agenteilta ympäri Lontoota tarjoten töitä. Hän saikin lopulta työn superdrug-firmalta matkailu-sairaanhoitajana. Aluksi cv:n latauksen jälkeen ei tapahtunut mitään. Seuraavana aamuna sähköpostiin oli saapunut neljä sähköpostia tarjoten eri paikkoja, jännää. kaksi päivää myöhemmin koko homma oli lähtenyt käsistä: 34 sähköpostia ja 25 puhelua tarjoten eri työpaikkoja Lontoosta. Ongelmahan on että en osaa sanoa kenellekkään ei. Suomessa olen tottunut siihen, että joutuu tappelemaan siitä että pääsee edes työhaastatteluun, täällä ei tarvinut edes kirjottaa omaa työhakemusta ja haastattelu-kyselyitä tippuu kuin sadetta syksyllä. Eilen menin ekaan työhaastatteluun Pohjois-Lontoon Highgateen. Sairaala oli suhteellisen pieni, vain 34-paikkainen sairaala, jossa hain siis Outpatient-paikkaa. Haastattelu oli sikäli tosi kiva kokemus, haastattelijat oli tosi mukavia ja paikka oli kuin pieni spa,

"Älä luovuta beibe, ota kaikki mikä puuttuu beibe. Maailma on sun, maailma on sun, kaikki tää kuuluu meille." Näistä perjantaista on tullut aikamoisia itku-perjantaita kun kotiin tulee 12h työpäivän jälkeen. Laittan työvaatteet kuivumaan, vedän eilisiä kiinalaisia naamaan ja menen sänkyyn makaamaan tuijottamaan vain elämää - sarjaa. Onneksi välissä on sentään pieniä piristysruiskeita kuten ystävien vierailut. Sain kaksi parasta ystävääni Elisan sekä Lauran kyläilemään tänne peräkkäisinä viikonloppuina. Kuin ihanaa on vaan nauraa. Mulla on ollut ystäviä ympäri maailman siitä lähtien kuin lähdin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin ja olen jo tottunut että suurimman osan kanssa pidetään yhteyttä vain facebookissa mutta kyllä se oman ystävän halaus on vaan paras eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Olen nyt saanut aikalailla tarpeekseni omasta nykyisestä työpaikastani ja koko laitoksesta. Luulisi varmaan jo näitä tekstejä lukiessa että eikö jo riittäis, mutta taidan olla jonkin

Koska olen jo täällä asti, niin ajattelin että miksipä en kävis vähän vielä idemmällä. Olin siis Itä-Nusa Tengaran saarilla, Florencessa. Siellä asuu myös Komodovaraani, maailman vaarallisin "lisko". Sain idean viimeviikolla kun istuin Asia Exchangen oritentaatiossa Udayanan yliopistossa ja kulttuurin opettaja mainitsi, että Florencen saarella pääsisi näkemään näitä liskoja. Siitä sitten tuumasta toiseen, ostin lennot Labuan Bajoon, 120 e menopaluu. Ostin vielä itselleni resortin 70 e 2 yötä. Aikaisemmista reissuista viisastuneena tiesin, että blondina keräisin huomiota saarella ja halusin paikan missä tunnen olevani turvassa enkä ahdistu. Resortti oli ehkä vähän highscale mun matkustusbudjettiin, mut ajattelin että onpa ainakin pool sitten jos ei ole muuta tekemistä. Lento Laboan Bajoon oli tottakai myöhässä, mutta lentomatka itsessään oli noin 40 min mikä oli positiivinen yllätys 1,2h lennon sijaan. Lensin ensikertaa NAM-yhtiön koneella ja se oli ihan hyvä kokemus

Täytin pari viikkoa sitten 30. En oikein osannut ottaa sitä kevyesti. Jo pari viikkoa aikaisemmin alkanut synkkyys kohdentui synttäriviikonloppuun ja rankkaan ikäkriisiin. Ja se ei ollut mikään pieni ja tuli sitten itkettyä varmaan koko vuoden edestä. Nyt olen 30 mutta elämä edessä, näin ainakin haluan uskoa. Koska olin töissä varsinaisena synttäripäivänä, kävimme syömässä ystävien kanssa aikaisempana perjantaina. Olin todella iloisesti yllättynyt että meitä oli niinkin paljon! En ole kuitenkaan asunut täällä hirveän kauan, mutta ihana nähdä että niin moni ystävistäni tuli paikalle. Myös töissä työkaverini Gaby ja Phil yllätti minut todella iloisesti kun olivat ostaneet minulle pullon cavaa ja kukkia. Aivan ihana yllätys. Pois kuitenkin kriiseilystä ja negatiivisista ajatuksista! Koska Englannissa saa ihanat kuusiviikkoa palkallista lomaa, päätin lähteä Balille. Itsehän asuin Balilla vielä viime jouluna joten olihan se jo aika tulla takaisin. Ystäväni ja ex-pomoni Reetta majoitt

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Viime viikot on menneet tosi nopeasti. Olen ollut nyt uudessa työpaikassa kolmeviikkoa ja siellä menee yllättävän hyvin. Työ on tarpeeksi kinkkistä ja työkaverit on mahtavia persoonia. Samalla viikolla kuin aloitin, meiltä lopetti yksi sairaanhoitaja, minkä takia jouduin ottamaan enemmän vastuuta kuin samassa tilanteessa aloittava hoitaja joutuisi, mutta olen aina valmiina haasteeseen. Kaikki on mennyt tosi hyvin! Kyseessä ei edelleenkään ole elämäni unelmatyöpaikka, mutta tarpeeksi kiva paikka olla seuraavat kuusi kukautta Watfordissa. Meidän kämppiselämä loppuu noin kahdeksan viikon päästä ja siitä alkaa taas pieni hyppy tuntemattomaan. En vielä yhtään tiedä mihin olen muuttamassa mutta olen laittanut varauksen sairaalan omaan kerrostaloon, johon Janika on muuttamassa syyskuussa. Kämppä olisi sikäli ihan perfect koska se sijaitsee sairaalan alueella, vuokra on kohtuullinen ja talo on siisti. Sain pari viikkoa sitten aikamoisen hermoromahduksen tilanteen takia (Lähinnä lähestyvä kol

T änään on ollut jännä päivä. Tänään britit ovat äänestäneet jäämisestä Euroopan Unioniin. Jännää asiasta tekee sen, että ei ole mitään hajua mitä tämä tarkoittaa meille maahanmuuttajille jos Iso-Britannia päättää jättää euroopan unionin. Miten käy meidän tulevaisuuden tässä maassa? Ei mitään hajua. Kyseessähän on neuvoa antava kansanäänestys, jossa toivottavasti lopputulos on #Bremain. Olen vasta alkanut nauttimaan olostani täällä, olisi kamalaa lähteä nyt. Vaikka kävisi #Brexit, en tiedä miten meihin ulkomaalaisiin suhtaudutaan sen jälkeen. Nyt niin monikulttuurinen britannia tuntuu uhkaavalta ja tuntuu että minun pitäisi todistaa olemistani ja elämistäni täällä entistä enemmän. Maahanmuutto britanniaan on yksi kulmakiviä tässä äänestyksessä. " EU-maana Britannia ei saa rajoittaa muista jäsenmaista tulevaa muuttoa. Brexitiä eli EU-eroa ajavan leirin mukaan eurooppalaiset tulijat vievät työpaikat ja täyttävät koulut, terveysasemat ja asuntojonot. Vain lähtö unionista antaisi ohja

Aloitin uuden työn "kotoutuksessa", dischargeloungessa. Kotoutus sanana on vähän virheellinen, koska minulla ei ole mitään tekemistä varsinaisen kotoutuksen kanssa. Osastot lähettävät potilaat meille "loungeen" odottamaan kotiinpääsyä, varsinainen kotoutussuunnittelu on jo tehty osastolla. Minun tehtävä on lähinnä suunnitella ja pitää huolta, että potilailla on heidän lääkkeensä ja kyyti kotiin. Työ kuulostaa todella helpolta (ja osastotyöhön verrattuna onkin) mutta tähänkin työhön liittyy omat niksinsä. Olen kuitenkin todella iloinen, että sain tämän työn koska se on niin kaukana osaston stressistä ja kiireestä. Meidän ongelmat ovat lähinnä joskus tuntikausia odottavat potilaat ja kuljetuksen takkuilu. Sairaala maksaa kaikkien potilaiden lääkkeet ja kuljetus on ilmaista, siispä myös siinä kestää usein 1-3 tuntia. Vanhalle kuin nuorelle tämä on pitkä aika kun haluaisi kotiin jo kovasti. Uudet vaatteet, mekko, sukkahousut ja kengät. Näillä porskutetaan nyt ainakin pu

... You Do as Romans do Olin niin loman tarpeessa. Onneksi pääsin lomalle Italiaan ystäväni Mallan kanssa viideksi päiväksi. Loma oli aivan ihana, syötiin vatsamme täyteen, juotiin viiniä ja nähtiin kaikki nähtävyydet, eli aivan täydellinen loma. Sattumalta myös lapsuuden ystäväni Salla oli reissulla samaan aikaan, niin näin häntä ja vanhaa ylä-aste kaveria Ellinooraa sattumalta Roomassa. Ellinoora oli asunut Roomassa aikaisemmin ja puhui italiaa, joten hän oli ehdottoman hyvä turistiopas mulle ja Sallalle.  Yksi Rooman kohokohdista oli ehdottomasti Vatikaani. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja jonotettiin vain vähän päälle kaksi tuntia, että päästiin sikstuksen kappeliin. Jos et halua jonottaa sisälle, mene paikalle aamulla, silloinkin on jono, mutta sisällä on tilaa eli jono vetää nopeasti. Me ei asiaa sen enempää ajateltu, niin oltiin jonossa sitten tovi. Mutta mikäs siinä auringossa oli pällistellä, juotiin limua ja syötiin ylihintaista jäätelöä. Itselleni tämä oli koko re

Alkaa olla aikamoinen viimeinen countdown ESAU:ssa. Otin tänään saikkupäivän itselleni eli toisin sanoen jäin vuosilomalleni tänään. Pomo ei varmasti ole iloinen tästä, mutta eipä toisaalta kiinnosta. Mulla on siis enää kolme vuoroa jäljellä vanhalla osastolla ja sitten pääsen uuteen paikkaan. Kävin jo tapaamassa uutta pomoa ja tilaamassa itselleni hoitsumekon! Ensin ajattelin että omg en ikinä tule käyttämään mitään hoitsumekkoa mutta tässä hyvinkin vanhanaikaisessa yhteiskunnassa se näyttää ihan kivalta! Pidän vielä kuitenkin tallessa kaikenvaralta ainakin toisen vanhoista tunikoistani, enkä palauta niitä vanhalle pomolle ihan vielä. Perinteinen hoitsumekko, mekon kanssa saa käyttää vain mustia tai ihonvärisiä sukkahousuja. Kengät tulee olla mustat. Kesällä voi saada luvan esimieheltä ottaa sukkahousut pois jalasta. Tässä on ollut vähän kaikenlaista sen jälkeen kun tulin suomesta. Koska olen vähän tyhmä, olin lähettänyt graduni kansitukseen pariviikkoa sitten, ajatellen et