Postikortteja maailmalta.

Reissussa ollaan oltu nyt yli 10viikkoa. Aika menee hurjan nopeasti. Kuherruskuukausi on ohi ja arki on ottanut paikkansa. On tullut kyselyitä siitä, että millaista on opiskella Balilla ja opiskellaanko täällä oikeasti yhtään mitään. Valaisen tässä blogissani vähän millaista on opiskelella jumalten saarella. Lukioille tiedoksi, että opiskelen Suomessa Turun yliopistossa, pääaineenani kulttuuriperinnön tutkimus. Opettaja selittää Indonesian symbolia. (Kaikki muut opiskelijat istuu takana) Olen nyt opiskellut Udyanan yliopistossa kaksi kuukautta. Saya mahasiswi Universitas Udayana ( = Olen yliopisto-opiskelija (tyttö) Udyanan yliopistossa/ Opiskelen Udyanan yliopistossa. Indonesian kielessä ei ole juurikaan prepositioita sanoja vaan tungetaan toisten perään tietyssä järjestyksessä.) Meidän luokalla on 38 opiskelijaa Saksasta, Suomesta, Tanskasta sekä Ruotsista. Kaikki opiskelu tapahtuu englanniksi. Tottakai bahasaa käytämme parhaamme mukaan, mutta osaamme sitä vielä niin vähän.

"Saya senang di sini" Tarkoittaa "I love it here". Olen kotiutunut Balille oikein hyvin. Jopa niin, että täytyy laittaa yöksi ilmastointi pois päältä, koska tulee vilu. Tänään ajoin koko päivän neuleessa, olihan päivän alin +26c. Ostin pinkin kypärän etten varmasti erottuisi massasta. Bule on bule vaikka rasvassa paistaisi. Luulin jo olevani ruskea ja upea ilmestys rannalla. Besar? Dont worry, we have your size! Suomessa koin olevani kontrollifriikki. Täällä seikkailu ja tiedottomuus innostaa minua. Asiat on niinkuin ovat, minkäs sille mahtaa. Joskus sataa, joskus aurinko paistaa. Ei haittaa vaikka varpaat kastuu, pian ne kuivuu kuitenkin. Indonesialaiset ovat uskomattoman iloisia ja avuliaita: Apa kabar? Baik Baik, kiitos hyvää. Aina en kuitenkaan ymmärrä, miten on mahdollista että sanasta mudostuu lopulta tidak → tak → nggak → gak? Indonesialaisia aina kiinostaa mihin olen menossa: Transport? Di Mana?, jalan jalan saja, käveleskelen vain. Tilaan ruokaa su

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui