Postikortteja maailmalta.

Tässä melkein viikon Kuala Lumpurissa olleena olen kerennyt  pistää merkille naisten pukeutumista. Malesiahan on muslimimaa (n. 60% muslimeja) ja se näkyy rukouskutsuissa sekä naisten pukeutumisessa vahvasti. Suurin osa naisista kulkee hunnutettuina, jopa nuorimmista noin kymmenenvuotiaat verhoavat itsensä. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään ns. hc-hijab vaan värejä löytyy maan ja taivaan väliltä. Tämä blogitekstini ei käsittele ollenkaan hijabin tarkoitusta tai siihen liittyviä uskonnollisia merkityksiä. Jos olet kiinnostunut niistä, voit lukea niistä täältä: http://www.islamopas.com/hijab.html Asia vain mihin olen kiinnittänyt todella paljon huomiota, on että miksi nämä naisten vaatteet sekä hunnut ovat todella ysäriä? Huomasin saman ollessani Pohjois-Libanonissa sekä Jordaniassa, en halunnut shoppailla mitään koska yksinkertaisesti minun ja heidän muotimaailmamme eivät kohdanneet. Itse en toki ole mikään muodin seuraaja, vaan ostan kivan näköisiä vaatteita suurimmaksi osaksi zarast

Miten kuvaisi Bangkokia? Odotukseni eivät olleet hirveän korkealla tätä kaupunkia kohtaan. Olen aikaisemmin käynyt Thaimaassa ja odotin Bangkokin olevan jotain ping pong show:n ja turistihelvetin väliltä. Onneksi kuitenkin vietin aikani täysin paikallisten seurassa niin pääsin kokemaan Bangkokin täysin thaimaalaisten näkökulmasta, enkä juuri tutustunut turistinähtävyyksiin kuninkaanpalatsia lukuunottamatta. Ystäväni Pin majoitti minut Bangkokissa äitinsä luo. Pinin äidillä on oma toimisto, jonka yläkerrasta sain itselleni kämpän suihkuineen.Tutustuin Piniin kymmenen vuotta sitten kun molemmat oltiin vaihtareina jenkeissä. Nyt Pin opiskelee tuomariksi. Nuoren naisen ja tuomaruuden välillä on vain koe jonka läpäisee viisitoista kandidaattia, hakijoita on 8000 ja kokeen voi uusia kolmen vuoden päästä. Bangkokissa tärkeintä on ehdottomasti ruoka, ruoka, ruoka ja vielä kerran ruoka. Syö koko ajan ja kokeile kaikkea. Tunnet itsesi ehkä aluksi elefantiksi, mutta itsekkin vaan viik

Olen tässä pari päivää heitellyt tavaroita kolmeen eri pinoon: roskiin, reissuun ja talteen. Samalla kun olen taltioinut elämääni pahvilaatikoihin olen pohtinut mitä kaikkea tarvitsenkaan mahdollisesti seuraavalle reissulle koska ensimmäistä kertaa en tiedä kestääkö se puolivuotta vai kaksi. Yleensä teen listan tarvittavista tavaroista, aloinkin sitten googlettelemaan tuleeko Balilla iltaisin kylmä ja mitä varsinaisesti tarvitsen mukaan. Olen matkustanut aikalaisen paljon ja ajattelin, että jaan pari vinkkiä tässä samalla kun pohdin mitä itse tarvitsen reissulle. Reissulle mukaan: - Löysähköjä toppeja ja t-paitoja - konservatiivisia vaatteita tarpeen varalta: joudut temppeleihin ja muihin paikkoihin missä ei ole soveliasta näyttää paljasta pintaa samalla tavalla kuin täällä, huivi suojaa hyvin olkapäät - Yksi pitkähiainen superilmastointiin (lentokentät, kahvilat) - Yhdet fiksut housut, yhdet mukavat housut - Kaksi kappaletta mekkoa - Yhdet tyttöily kengät, yhdet hyvät k

Olen viime aikoina huokaillut kämpässäni ympäriinsä, alle kolmen kuukauden päästä kaikki pitäisi olla paketissa. Jälleen kerran koko elämä pakattuna pahvilaatikkoihin.Olen halunnut sisustaa ja ostaa uusia tauluja puolen vuoden ajan, mutta tajuttuani, että ei ole mitään järkeä sisustaa tätä asuntoa, olen vain tyytynyt ostelemaan kodinlaatikoita, että saisin kaiken sitten fiksusti pakettiin. Äitini ja Isäni tulevat hakemaan ensimmäisen 'kuormani' tänä viikonloppuna. Siihen kuuluu lähinnä kuohuviinilaseja, kuohuviiniä voi onneksi juoda myös suoraan pullonsuusta. Olen viime aikoina pohtinut valintojani lähteä maailmalle. Ihmisten ensimmäinen reaktio yleensä on innostunut ja toiset pohtivat miten selviän yksikseni. Eilen sitä pohdittuani mietin, että tosiaan eihän siitä mikään helppo reissu tule olemaan, varmasti poraan silmät päästäni katsellen miljoonakaupunkia ikkunasta kahvikuppi kädessä. Mutta elämä on valinta ja minä olen valinnut elää reppuselässäni. Yksi asia mikä on

Kävin tänään läpi kaikki matkakirjallisuuteni kun tein tilausta lonelyplanetin verkkokauppaan. Huomasin että minulla on sikana kaiken maailman läpyskää, karttaa ja fraasikirjaa siunaantunut mukaan. Osaan liittykin aika mahtavia tarinoita. Halusinkin nyt jakaa vinkkini minun mielestäni parhaista kohteista maailmassa. Itse en ole koko maailmaa vielä nähnyt, mutta siistejä paikkoja olen omin silmin todistanut. Halusin myös listata nämä paikat sen takia, koska niitä ei mainita Patricia Schultzin teoksessa "1000 places to see before you die". Esimerkkinä mainittakoon, että Suomen kohdalle on listattu Hotel Kämp, ravintola Savoy, risteily jäänmurtajalla (Kemissä!), joulupukin pajakylä, Ainola sekä Savonlinnan Oopperajuhlat. Uhaten siis Patriciaa, näin kavereiden kesken Patua, kirjoitin oman listani kymmenestä kohteesta mitkä on vaan pakko nähdä omin silmin.Olin ajatellut ensin laittaa nämä johonkin järjestykseen, mutta sitten tajusin, että listasta tuleekin tuhottoman pitk

Olemme käyneet perheen kanssa lomalla niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen reissuni sijoittui iskän ja velien kanssa Neuvostoliittoon 1991, vain pari kuukautta aikaisemmin kuin Neuvostoliitto hajosi. Olen ennenkin huomannut, että minulla on paha tapa vaikuttaa asioihin. Ei Kekkonenkaan elänyt kuin kuusi päivää sen jälkeen kun minä synnyin maailmaan. Perheen kanssa on siis reissattu todella paljon, koluttu on Ruotsi, Norja, Kreika, Thaimaat, Espanja.. Tulivatpa äiti ja isä jopa minua katsomaan Nepaliin. Nyt kuitenkin oli veljen vuoro, jota menimme porukalla hämmästelemään Hongkongiin. Toisin kuin ihmiset usein luulevat, on Hongkong virallisesti Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue ja se näkyy katukuvassa. Brittiläinen hallinta on jättänyt jälkensä. Verrattuna esimerkiksi Pekingiin, kuvailisin Hongkongia eurooppalaiseksi kaupungiksi kiinalaisella leimalla. Vaikkakaan Hongkongin arkkitehtuuriin ei ole jäänyt juurikaan siirtomaa-ajan piirteitä, näkyvät brittiläinen imperiumi e

Tämä päivitys tulee 11 kk liian myöhässä, koska päästyäni kotiin Saksasta elämäni muuttui radikaalisti. Nyt olen kuitenkin valmis tekemään sen päivityksen joka piti tehdä kesäkuussa 2012. Lähdin todella kipeänä Amsterdamista. Kai olin oleillut liian paljon aikaa veneissä tai muuten vain pihalla. Vedin naamaani kaikki paracetamolit mitä löysin ja saksalaiset allergialääkkeet (joilla ei ollut myyntilupaa suomessa). Juna Amsterdamista Kölniin meni aivastellessa, niiskuttaessa ja ikävöidessä. Olin varannut Kölnistä 20euron hotellin. En osannut odottaa juuri mitään, mutta mitä löysinkään: oman pienen huoneen! Ei olisi voinut parempi tuuri käydä. Menin heti nukkumaan kipua ja kuumetta pois. Melkein 20 päivän jälkeen minulla oli oma rauha kaikista ihmisistä. Illalla reipastuin kiertelemän Mulheimin aluella ja asetuin baariin katsomaan Saksan matsia. Baari oli täynnä maailman suloisimpia saksalaisia herroja. Vointi ei kuitenkaa siitä parantunut, vaikka vuoro toisensa jälkeen nämä olkihat