Postikortteja maailmalta.

Tällä viikolla tuntuu että about kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Mulla on aina ollut päämääriä elämässäni ja mulla aina pitää olla suunnitelma. Nyt vaan tuntuu että minkä tahansa suunnitelman saan päähäni, ei se toimi. Jokaiseen tulee iso mutta tai muu mahdottomuus. En ole koskaan ajatellut, että en pystyisi olla saavuttamatta mitään, mutta joskus kun joku asia on niin vaikea, tulee mielen että onkohan tässä nyt mitään järkeä. Pakkaan tässä samalla kamojani, muutan reilun kuukauden päästä Balille. Paljonhan tavaroita minulla ei olekkaan: omistan kolme matkalaukkua, kaksi kahvikuppia, kasan kosmetiikkatuotteita ja vaatteita. Silti matkalaukkujen pakkaaminen tuo jonkinlaisen reflektoinnin aiheen. Eräs ystäväni sanoi minulle noin vuosi sitten, että ethän sä ikuisesti voi olla koditon, jossain vaiheessahan sun pitää asettua. Vastasin tälle ystävälle, että vai onko se, mitä sä haluat? Tarviiko mun haluta samoja asioita? Olin tuossa taannoin työhaastattelussa...

  Hiphei hurraa. Onko mitään parempaa fiilistä, kuin se kun saa lentolipun varausnumeron käteensä? Kahdeksan kuukauden hampaan kiristelyn jälkeen Suomessa olen taas saannut elämälleni suunnan.   Minunhan ei toki pitänyt enää matkustaan aasiaan, eteenkään Indonesiaan, johon olen kehittänyt pienen rakkausvihasuhteen. Sain kuitenkin sellaisen tarjouksen lähteä, että jopa kaksi päivää kerkesin asiaa miettiä. Ajatelkaas, ihan rationaalisesti mietin asiaa kunnes tajusin puhuttuani ystäväni kanssa, että haloo Eeva nyt lähdet reissuun. No minäpä siis lähden.   Elikkä siis, kahden kuukauden päästä tulee bikinit käyttöön. Tämä nainen nimittäin lähtee takaisin Balille.   Eevis

Syksy tulee ja pakarat palaa Aloitin pari viikkoa sitten työharjoittelun Asia Exchangella täällä Balilla. Asia exchange on organisaatio joka mahdollistaa edullisen opiskelija-vaihdon Aasiaan. Balilla on nyt 148 vaihtaria ja kyllä, tekemistä riittää. Meillä on tyyppejä ympäri maailmaa, ihan pari mainitakseni on Amerikkaa, Australiaa, Ranskaa, Kreikkaa, Saksaa, Suomea... eli todella värikäs joukko. Aikani on siis mennyt aikalailla opiskelijoiden kanssa koheltamisessa. Työni on todella monipuolinen ja vaikka sormi meneekin välillä suuhun, niin olen kyllä nauttinut todella paljon hommasta. Voinpa sanoa, että on unelma työpaikka, kaikkine kulttuureineen ja ongelmineen. Vaihtareiden kanssa Seranganissa. Jännää tässä työharjoittelijana olossa on, että en uskonut että oma näkökulma ja kontrasti on näin erilainen verrattuna aikaisempiin vaihtokokemuksiin. Itsehän kuitenkin juuri lopetin oman vaihtarilukukauteni.  Istuin torstaina yksien vaihtarien bileissä ja tajusin katteleva...