Postikortteja maailmalta.

Surabayaa kun oltiin tarpeeksi ihmetelty siirryttiin junalla Yogyakartaan. Junaliput hoitui lopulta netissä kun saatiin vaan oikea pankkikortti toimimaan. Liput saatiin kätsysti tulostustkoneesta johon vaan näppäiltiin koodi ja tsädäm liput kouraan. Paikat oltiin varattu eksekutif luokkaan, joka on paras luokka missä Indonesiassa voi matkustaa. Toinen luokka on Bisnis ja kolmas ekonomi. Eksekutif on ainoa luokka missä tasanvarmasti on jokaisessa vaunussa AC sekä paikkavaraus. Bisnes on sama juttu mutta usein tuulettimella. Ekonomissa paikat ei ole yksilöity ja jengi voi istua mihin tahansa, pitkin poikin lattiaa ja tuoleja. Sen lisäksi reissuun voi ottaa koko suvun sekä kanat. Fania ei luonnollisesti ole. Ekskutifjunat kulkevat myös nopeampaa kuin mikään muujunaluokka. Me lähinnä haluttiin mukavuutta AC:sta koska Indonesiassa on välissä vähän turhankin kuuma. Lippu valtion rautateiden parhaaseen luokkaan maksoi noin 20 euroa ja kilometrejä sillä pääsi 335 kilometriä. Surabayan ju

Kuuden rankan kouluviikon jälkeen oli aika suunnistaa Jaavalle. Jaava on yksi  Indonesian saari jossa sijaitsee pääkaupunki Jakarta. Tämä oli neljäs reissuni Jaavalle. Sain kaverikseni Saksalaisen Alinasta. Olin alunperin suunnitellut lähteväni reissulle yksin mutta turvallisuuden takia reissukaveri oli tosi bueno. Yleisesti Jaavalla on suhteellisen turvallista mutta valkoinen nainen on aina valkoinen nainen ja kun liikutaan alueilla joissa ihmiset eivät ole tottuneet länsimaalaisiin saa osakseen aikamoista tuijotusta ja ihmetystä. Tämä ei tosin ole mitenkään vaarallista, tilanne tuottaa lähinnä ahdistusta.  Reitti oli suhteellisen helppo selvittää. Ennen reissua ostettiin lennot Balilta Surabayaan ja Jakartasta takaisin Balille. Juna-aikataulut oli aika suhteellisen säätämisen takana ennen reissua, mutta luotettiin siihen, että kyllä ne jotenkin sitten hoituu.  Ensimmäinen etappi Surabaya. Ensimmäinen yllätys meille oli, että taksi lentokentältä maksoi ihan sikana. Olin