Postikortteja maailmalta.

Okei, saavuttiin Mongoliaan tana aamuna. Rajan ylitys Venajan puolella oli mielenkiintoinen, paljon passintarkistuksia, koiria ja miehia tutkimassa vaunuja. Yhtapaljon kuin oli passintarkastajia, oli Mongoleja jotka paattivat vaan hypata kyytiin ilman lippua, konduktoori tykkas siita ihan sikana. Sen lisaksi meilla oli yks haiseva nuudelia-syova Mongoli meidan vaunussa joka niisti kateen jatkuvasti. En ole mikaan rasisti, mutta onko torkeaa tarjota toiselle nenaliinaa? Mongolian puolella rajamuodollisuudet oli paljon helpommat. Kunhan kirjoitti turisti joka paikkaan ja naytti mahdollisimman valkoiselta niin kaikki okei. Aamulla sitten tietysti saatiin tavata eka vammanen taksikuski johon luotettiin tottakai. (Venajalla taksit oli ollut reiluja) Mutta kyllahan sita kokemuksesta olis jo pitanyt Intian ja Nepalin jalkeen tietaa etta aikamoisia kusettajia ne oli. Aamulla kirpea pakkassaa ei mielta parantanut kun kello oli 6 ja mikaan paikka ei ollut auki. No loydettiin lopulta kuitenkin to

Nyt on siis takana historiani kauhein junamatka. Juna 326. Mikko pelottelee etta joudutaan viela matkustamaan silla junalla mutta ma en suostu, en suostu! Sludjankan asemalta paastiin junaan jossa oli vaihteeksi yhta keljumpi junaemanta. Vaunussa meita odotti kaksi leppoisaa ja puheliasta Venalaista jotka oli juoneet pullon Finlandiaa. Eli todella huumorisia kavereita. Onneksi saatiin sentaan yksi vitsi lohkaistua finlandia pullosta ennen kuin painuin ylos sankyyn, nyt oli vaan sellainen olo etta en jaksa olla seurallinen. Yolla juna teki useamman tonayksen, luultiin aluksi etta se oli tormannyt karhuun mutta ei se ollut, kunhan vaan kolisi ja toksahteli. Se oli vissiin ihan normaalia. Aamulla herattiin siihen etta koko vaunu savusi, kysyin venalaisilta mita nyt tapahtuu? onko vaunu tulessa? Venalaiset vaan nauraa alakerrassa ja laittaa takaisin nukkumaan. Mikko ymmarsi sen verran emantia, etta nyt siirrytaan toiseen vaunuun odottamaan pysakkia. Ei me lopulta tietty mika siella paloi t

Krasnoyarskista jatkettiin Irkutsiin koska ei saatu Sludjankaan lippuja. Mikolla oli hieno suunnitelma mita me nahdaan Irkutsissa kunnes paastyamme Irkutsin juna-asemalle ja saatiin liput Sludjankaan etta lipussa ei lue milloin se lahtee. Tiedettiin etta kyse on elektrisesta junasta joka ei ole sama juttu kuin naa tavalliset ekspressit milla yleensa kuljetaan. Paiva sitten menikin jonotellessa tiskilta toiselle kysellen, etta mihinkohan aikaan taa juna mahtais lahtea ja miltakohan raiteelta. Saatiin kolme aikaa paperille mahdollisista lahtoajoista. No sehan auttoi meita paljon? Paras vastaus mita Mikko sai tiskilta sanottuaan "hello" oli "STOP!". - Taalla tykataan puhua englantia sitten niin paljon etta.. Itse taytyy sanoa etta alkoi jo aikalailla kiukustuttamaan tama kulttuuri siina vaiheessa ja ehka myos siksi eniten etta en oikeasti itse opetellut Venajaa ennen reissua. Lopulta me selvittiin junaan (me selvitaan aina) ja saavuttiin pienelle taajamalle. Sanoin he

Meidan ei pitanyt alunperin pysahtya Krasnoyarskiin. Syy tahan etta paatimme tutustua tahan paikkaan oli se, etta Kiril on kotoisin sielta ja ehdottoman ylpea kotikaupungistaan: menemme siis sinne. Krasnoyarkissa meita oli vastassa Vadin, Kirilin ystava joka halusi nayttaa meille kaupunkia, nahtiinkin sitten kaikenlaista mielenkiintoista kuten laiva jolla Lenin lahti maanpakoon ja ihana nakyma Krasnoyarskin vuorenpaalta alas. Vuorenrinteella oli pieni ortodoksinen kirkko jonka eteen oli laitettu pienia lukkoja. Naa oli juuri naita romanttisia rakkaudenlukkoja johon kaiverretaan pariskunnan nimi ja sen jalkeen avaimet heitetaan menemaan. Ma innostuin ajatuksesta ihan sikana, no oliko yllatys etta Mikko ei innostunut laheskaan yhta paljon :D Pyydettiin sitten, etta Vadin veis meidat syomaan jotain paikallista aamupalaa. Sain tosi hyvaa keittoa koska yllattaen mun blineissa olikin kanaa vaikka pyysin herkkusienia ja luulin etta kokkikin ymmarsi. Lopulta kuitenkin tapani mukaan oksensin ke

Novosibriskiin paastiin 20 tunnin jalkeen. On alkanut tulla jo junan punkat tutuiksi. Kylma ei junassa kuitenkaan tule vaikka ulkona on -20. Yleensa junan sisalla voi ollakkin trooppiset -27 astetta. Juna tarjoaa tyynyt, lakanat ja paalliset. Oon huomannut etta ilman kolinaa ja liikkumista ei sita unta oikein meinaa saada. Nyt tiedan miksi vauvvat nukahtavat liikkeeseen. Novosibriskissa oli jouluaatto meille, mutta ei Venalaisille. Venalaisille 25.12 on Uudenvuoden aloitusjuhla ja silloin yleensa pidetaan isot juhlat. Nyt kuitenkin olimme Novosibriskissa jouluaattona. Yksin ei kuitenkaan onneksi tarvinut olla, vaan meita oli junalla vastassa Kiril ja Lena. Saatiin tutustua venalaiseen kotiin juoden olutta ja syoden parasta juustoa ikina. Paljon jauhettiin aamutunneille asti Venalaisyydesta, Suomalaisuudesta ja Neuvostoliitosta. Seuraavana paivana nukuttiin pitkaan ja lahdettiin katselemaan Novosibriskia, taytyy tunnustaa etta Siperian paakaupungissa ei ollut kylla hirveasti nahtavaa, L

Jalleen taas 14 tuntia junailua takana ja ollaan tultu nyt 1814 km Moskovasta itaanpain, ihan puolessa valissa matkaa ei olla viela, mutta pian. Jakaterinburgissa tormattiin heti englannin kieleen kun huomattiin etta kappas siella on ensimmainen turisti jolla on sama lonelyplanet kuin meilla. Walter oli todella mukavaa seuraa ja vaihettiin ajatuksia matkasta tahan asti. Walter huomautti myos, etta "oletteko huomioineet etta teidan junanne ei vaan kulje Kazastanin kautta?" No ei kylla itse asiassa oltu ajateltu. Asia selvisi lopulta, etta ei meidan juna kulkenut Kazastanin kautta, se vasta seikkailu olisi ollut. Jakaterinburgin paiva oli vahan loysempi kuin yleensa, mutta ehka tassa pitaakin valilla levahtaa. Kaytiin nyt kuitenkin katsomassa Romanovin-perheen Murha-paikka. Verikirkkoon ei sitten tallakertaa menty sisaan koska siella oli meneillaan Jumalanpalvelus. Kaupasta haettiin taas Venalaisia herkkuja junaa varten ja edessa on yli 20h matka Novosibirskiin, pian olemme sii

Paasimme 13 tunnin junamatkan jalkeen Kazaniin, Tartastanian paakaupunkiin. Junamatka oli todella viihdyttava. Meilla oli hyttikavereina kaksi Kazanilaista aijjaa joiden kanssa jaoimme juomia ja evaita. Meno oli rentoa. Kaverit puhuivat sanoja englantia ja me kaytettiin sanakirjaa etta keskustelu onnistui venajaksi. Heti ensimmaiseksi kaytiin hankkimassa junaliput Jakaterinburgiin. Ollaan huomattu taalla Venajalla, etta jos vaan mitenkaan mahdollista on asioida fiksusti lipunmyyja neidin kanssa niin ostetaan aina mahdollisimman pitkalle matkoja. Matkat ovat maksaneet tahan mennessa Novosibriskiin asti noin 200 euroa. Yleensa matkalla kieli on ainoa ongelma. Yleensa minua luullaan Ruskiksi, jonka jalkeen korjaan njiet rusky, Finlandskaya. Venalaiset sitten yrittavat viela puhua venajaa siihen asti etta aletaan Mikon kanssa nostella hartioitamme siihen malliin etta ei todellakaan ymmarreta mita he meille puhuvat. Kuitenkin paljon hymyja on vaihdettu ja meidan auttava Venaja on kohentunut

Hei vaan! Vahan on blogi jaljessa, ei ole paljoa internettia tullut vastaan, mutta pysykaa kanavalla, kirjoittelen aina kun pystyn. Paastiin Pietarista lahtemaan yo-junalla Moskovaan. Juna oli siisti, mutta muistutti lahinna vanhoja vr:n yojunia. Meille ei suotunut yhtaan matka-seuraa vaan koko hytti oli meidan. Aamulla Moskovassa lahdettiin kohti punaistatoria. Valitettavasti Lenin jai nakematta koska mauseleumin oli kiinni. Elamani kohokohta jai nakematta :( Stalinin hauta nahtiin kylla (stalinin syntymapaiva oli tiistaina) mutta ei se tietenkaan Leninia voittanut. Kuitenkin, punainen tori oli hieno ja kremlinkin nahtiin. Illalla taas junalla kohti Kazania 820 km.. Kaikki kunnossa! Eeva

Sanotaanko ihan ekaksi etta vihaan kyriillista nappaimistoa.. Pietari oli hieno paikka. Allergo juna vei meidat suomen asemalle josta aloitimme metro-seikkailun. Etsittiin aluksi junalipun myynti josta maksoimme 5000 RUB saadaksemme junaliput Kazaniin asti. sen jalkeen etsimme pari tuntia hostellia jonka loysimme lopulta. Babushka house, hostelli oli tosi kiva, vaikka siita lopulta maksettiin yli 30 euroa. Koska juna Moskovaan lahti viime yona kahdelta, otettiin viela toinen puolikas yo. Pietari oli upea paikka jos ei lasketa markia kenkia, apinoita neuvosto-asuissa ja kuolleita koiria. Kaytiin katsomassa eritmitaasi, Iisakin kirkko ja verikirkko. Nyt siis Moskovasta moi, jos paasen yhteisymmarrykseen kyrillisen aakkosten kanssa kirjoitan viela lisaa, tama saa riittaa tasta. Kukaan ei puhu englantia, mutta venalaiset ovat ihania. EEva

Pakkaan nyt kolmatta kertaa, tuntuu että tälle ei tule loppua ja vieläkin tuntuu että on liikaa tavaraa. Mukaan lähtee deuterin piraattirinkka jonka ostin Nepalista 40 eurolla. Tämän hetkinen lista tavaroista. Adidaksen lenkkarit vaelluskengät toppi x 2 Sukat x 6 Alushousut x 10 Kerrasto x 2 Välikerrasto Jumppahousut x 2 Rintaliivit x 2 urheilurintaliivit x 3 Talvitakki Untuvahousut Edc:n takki pyyhe Tyyny Kuivashampoo harja terveyssiteitä kampa pinnejä Shampoo, hoitoaine ja saippua Hammasharja Perusvoiteita (Kiitos Veera) otsalamppu silmälasit muki kännykän laturi kameran laturi kamera puhelin kalenteri passi jossa kolme viisumia (!) Outi Parikka- Äiti venäjän aapinen (äidiltä mukaan) Sophie Kinsella - muistatko minut? Lauren Conrad - L.a candy ja ehkä seiska. (Ihan vaan koska sitä on viihdyttävä lukea) Lisäksi ostettiin tuliaisiksi Salmaria fatserin sinistä Vielä pohdin otanko mukaan farkut koska musta tuntuu olla dorka Pekingissä ilman suoria housuja, toisaalta en jaksais raahata fa

Mä ajattelin nyt ehkä toista kertaa uhrata ajatuksen tälle matkalle (Mongolian passien ollessa vielä matkalla) ja tehdä matkasuunnitelman. Näin meidän äitikin on iloinen kun katsoo kalenteria ja voi sanoa isälle että tytär on nyt tänä päivänä kaupungissa jonka nimeä ei osaa lausua. Toisekseen, olen aloittanut varustautumisen. Nyt antibioottikuurin alla olen huomannut, että olen valmis taas hyppäämään hyytävään kylmään ilmaan! (Porissa on -5 c) Olen siis tehnyt hankintoja. Olen ostanut takin, hanskat, toppahousut (jotka menevät kyllä vaihtoon huomenna) ja välikerraston. Vanhat vaelluskenkäni hain äidiltä. Niillä on hyvä töpöttää. Tässähän alkaa olla jo valmis ensiviikon reissuun. En pyydä joululahjoja, mutta minulle voi antaa joko 1. Rahaa 2. Venäjänkielen tunteja Terveisin Eeva -> бестолковый финка! (tyhmä suomalainen)

Kolme päivää kipeenä takana, silloin kun ei nuku kerkeää vähän pohtia, että tässä kuukauden päästä ollaan jo matkalla kohti Kiinaa. Venäjän viisumi pitäisi tulla tulevalla viikolla ja keskiviikkona pitäisi Helsingistä mennä hakemaan Kiinaan viisumia, sen jälkeen jäljellä on vaan enää Mongolia. Viisumeille tulee yhteensä hintaa n.120 euroa ilman pika-käsittelyitä. Ainostaan Mongolian viisumin voi hoitaa postitse, Kiinan ja Venäjän viisumit tulee toimittaa paikan päälle (Venäjä Turkuun ja Kiina Helsinkiin) Rokotukset on kunnossa matkaa varten, keskustelu Porin matkarokoteneuvojan kansssa paljasti että nämä mitä on tykitetty lihakseen tulisi riittää tällaista matkaa varten : Tetanus-difteria IPV MMR II Twinrix III Tetanus-d Typherix Pandemrix Ixiaro I Imovax IPV ixiaro II Influvac Olen siis aina ollut rokotepuolteinen ihminen, mutta nyt otettuani Influvac-rokoitteen on alkanut vähän ottaa pannuun, tietenkään en ole varma johtuuko tämä kolmen päivän flunssa tästä rokotteesta, mutta pahast

Selvä! Kestihän sitä jo kauan kun tuli matkaan taas himo. Seuraavaksi sitten onkin tulossa matkana perinteinen trans-mongolia, jonka tuntuu jo useat tehneen, eli mitään uutta ja extremeä ei tehdä mutta sen sijaan kokemus on tottakai uusi meille. Mukaan lähtee siis minä Eeva ja Mikko. Huomattiin että selvittiin yhdessä Intiassa. Kun Eevalla menee hermot, Mikko pysyy tyynenä ja hoitaa asiat eli melkein täydellinen yhdistelmä. Nyt ollaan siinä vaiheessa että saimme Killroy:lta tosi hyvät lennot Pekingistä kotiin, eli matka on suunniteltu jo takaisinpäin. Eli Kiinaan enää pitäisi päästä. Tarkoitushan on matkustaa Junalla Helsingistä Kiinaan. Suomen ja Kiinan välillähän on siis vain yksi (iso) maa. Kokonaisuudessaan matkaan on varattu kolme viikkoa ja neljä päivää. Tähän mennessä olen siis lähinnä leikkinyt junilla töissä (työharjoittelu neuvolassa) Mutta jos et omista junia, ja haluat lähteä mielikuvitusmatkalle kanssani. Tässä oiva tapa tulla messiin. Opettelin teoriaa ihan rautatieturval

Kolme kuukautta alkaa olemaan ohi Nepalissa ja on aika nostaa kytkintä. Luonnollisesti ihmisten tiet eroavat. Itse säästyn kyyneliltä koska olen suhteellisen onnellinen että pääsen vaihtamaan paikkaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi nauttinut ajastani Nepalissa vaan ehkä enemminkin siitä, että kaipaan oikeaa elämääni. Elämä Kathmanduussa ei ole ollut helppoa, totta kai mikään elämässä ei muutenkaan ole. Usein kun ihminen astuu uuteen kulttuuriin, roolit vaihtuvat. Ihmiset voivat koota heille sellaisen identiteetin mitä itse haluavat olla. Uusien ihmisten ja asioiden keskellä elämästä voi tulla valheellista. Itsensä pitäminen itsenään on vaikeaa kun saa olla mitä haluaa. Lopullisen reflektion aika onkin vasta kun pääsen kotiin. Lopullinen kulttuuri-shokki onkin vasta edessä kun palataan elämään missä rahat loppuu, on kylmä ja laskuja pitää maksaa. Jatkuvaan kiireeseen on mahdotonta valmistautua maassa missä ajan käsitettä ei juuri ole. Jotta en kuulostaisi liian katkeralta, olen kii

This is in english because, i have a nepalise keyboard and I hate when I cant write english the proper way.. After I got Mikko and Jaakko back to Kathmandu its been very busy. We started working at Chapagnon- health post. It seems as boring as Patan hospital except the scenary is different. Also we have been gathering data around Chapagnon what means that we have been going through villages collecting data about people, like ex. asking people if they wash their hands and have toilet etc. Its been intresting to see how real nepal people live. Being on the countryside has been great, i really enjoy the clean air and scenery. On tuesday I left with Mikko and Jaakko to Bhaktapur to celebrate the new year 'Bisket Jatra' of course we realised during horrible rain, that we havent made any reservation to the hostels and they were full. Finally we found a nepali man, who was kind enough to find us hotel and it end up like 1500 rupies a room, which was great considering we didnt have any

Hei! Tässä alkaa viikot mukavasti jo täyttyä! Sairaalaa on enää kaksi päivää jäljellä ja sen jälkeen alkaa comminity-harjoittelu kylässä, jonka nimeä en osaa vielä kirjoittaa tai lausua. Vanhenpien tulon jälkeen päivät on vierineet todella nopeaa. En tiedä kuinka kulttuuri-rikasta kokemusta kerkesin rakkaalle perheelleni tarjota kun tuntuu että koko ajan on ihan armoton kiire. kuitenkin kierrätin äitiä ja isää durpar squarella, Pharpingissa ja Thamelilla. Ruokana tarjoiltiin masala pakoudaa, alua ja padamia. Kerkesin itse kaiken myllerryksen keskellä käymään itse Nagargotissa. Ihana kylä n.32 km päässä, luulin itse (ja olin aivan varma) että oltiin kauempana. Marikan kanssa tappelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen että Nagargot ei ollut niin kaukana vaikka sinne ajoikin puolitoista tuntia taksilla. Yleensä en tosin ole väärässä. Toki aikaa meni myös siihen että taksista hajosi rengas. Keskellä matkaa kuski huutaa "Heterika!" Sofian kanssa katsotaan toisiamme hämmästyneenä

Namaste Nyt on se ihme tapahtunut, tykätään olla sairaalassa. Siis ihan älytön juttu. Aloitettiin siis harjoittelu Gynellä. Siellä oliki ihania länkkärivauvvoja, apinavauvvoihin verrattuna siis michelinmiehiä. apinavauva: alipainoinen nepalivauvva 2kg länkkärivauvva: normaalipainoinen nepalivauvva yli 4kg. Ollaan myös saatu tehdä haavanhoitoa betadinella, ymmärtääkseni suomi on luopunut jo tästä aineesta kasariluvulla mutta google kertoo asiasta tämän verran For more than 4 decades Betadine® Microbicides have been used in homes and hospitals worldwide as an important first line of defense against topical infections. Betadine Microbicides help to reduce bacteria that potentially can cause skin infection. Allekirjoittanut on keskittynyt vauvvojen sylissä pitämiseen kun tytöt ovat puhdistaneet keisarileikkauksen aiheuttamia haavoja (LSCS = Lower segment Cesarian section) Mutta osallistuin urheasti tikkien poistamiseen, ja täytyy myöntää että iho oli naisella ihan kurtulla ja tikit vedetty

Aika alkaa mennä jo aika lujaa täällä. Tuntuu että aina kun alan maanantaisin kirjoittaa tätä blogia että minulla ei ole enää mitä hajua mitä on tapahtunut ja minä päivänä. Tänään alkoi Gyne harjoittelu. Onnihan on että täällä päivät kuluu. Tavallinen viikon arkipäivä meillä on suurinpiirtein tällainen 05.20 Jenni herää. Sannan torkuttaa. 05.30 Sofia Herää. Sanna torkuttaa. 05.45 Eeva herää. Sanna torkuttaa. 06.20 Tytöt bussipysäkillä ja täydessä bussissa 07.05 Tytöt osastolla. 07.05 Alkaa raportti Nepaliksi josta emme ymmärrä mitään 07.40 Potilas-kierto. Emme edelleenkään ymmärrä mitään. Mutta yritämme seurata diagnooseja ja tervehtiä potilaita. Hyvällä tuurilla gynellä on vauvvoja niin niille saa jokellella. 08.00 Petien petaamista. "can you dust?" "YES!" "Oh you can make a bed?" "YES!" 09.00 Lääkärinkierto/istumista. Seinien tuijottelua. 10.00 Paras hetki päivässä: Ruokatunti. Hyvää ruokaa alle 100 rupiaa annos. 11.00 Takaisin osastolle myöhäs

tervehdys, Viikot vierähtää tosi nopeasti. Taas olen bakery coffeessa maanantaina päivittämässä blogia, tällä kertaa Kathmandun laaksossa vietettävän hindujuhlan takia. En ole huomannut tänään mitään ihmeellistä niin en tiedä miten juhlaa vietetään. Mutta meidän onni on ettei tarvitse mennä töihin :p En halua vähätellä meidän harjoittelupaikkaa mutta mielummin istun kyllä Dream parkissa kuin töissä :) Koska tämäkin aamu alkoi oksentamalla New roadille nuudeleita, julistan että tänään alkoi viidesviikko vatsataudissa. Älkää kuitenkaan pelästykö, tilanne ei ole mitenkään vakava, pystyn nauttimaan kulttuurista melkein täysin rinnoin. Ja vihdoinkin voin myös kertoa että en ole enää ainut! jätän kuitenkin mainitsematta mitä tulee ja kenenkä päästä. Viikonlopun highlighteja oli ehdottomasti Pharping. 20 km Kathmanduusta sijaitseva kylä jossa asuu ystävämme Maijastiina perheensä kanssa. Oli uskomatonta ottaa taksi (1200 rupiaa edestakaisin) kohti vuoristoa. Yhtäkkiä saasteet oli poissa mutta

Hei vaan Nepalista. Arki alkaa rutiinisoitua, enää kaikki 20 ihmistä kuuden ihmisen mini pakussa eivät herätä samanlaista hämmästystä kuin aikaisemmin. Myös yskä, oksentelu ja vatsataudit on ihan tavallista. Huomenna alkaa kirurginen harjoittelu. En yleensä pidä mitään kirjaa mistään maailman ystävänpäivistä tai muista, nepalissa asia on erikseen koska jos kyseessä on joku maailmaa ihmeellisempi pyhä tai juhlapäivä meidän ei tarvitse tehdä töitä. Eli jos en ole koskaan ennen viettänyt naisten päivää niin nyt vietän. Myös hinku pois Kathmanduusta on alkanut, älkää käsittäkö väärin. Ei Nepalista pois, vaan pelkästään tästä haisevasta tomupilvestä, maaseudulle. Tottakai olen myös innoissani siitä, että rakkaat äiti ja iskä tulevat tänne kahden viikon päästä! Ja plus ihana poikaystäväni Mikko ensikuun alussa :) Viikon parhaat/kauheimmat spottaukset: 1) Monkey temple. Ehdottomasti illalla, aamulla täynnä turisteja ja kaikkea tietysti mitä niille voi myydä. Illalla enemmän apinoita ja munkk

Sairaslomasta selviydyttäni täytyy sanoa että olo on ihan mainoin. Silmät ovat auenneet uudelleen tälle värikkäälle kulttuurille. Ensimmäinen sairaalapäivä oli takana viime perjantaina. Patanin sairaala on suhteellisen siisti. Ollaan Sannan kanssa aloitettu nyt lasten osastolla. Sairaanhoitajia osastolla on kolme, lisäksi osastolla on suurinpiirtein pari kymmentä opiskelijaa ja opettaja. Potilaan omaiset hoitavat kaiken perushoidon pesuista ruokaan jonka itse hakevat potilaalleen. Omaiset myös vievät laboraatiotestit ja hakevat lääkkeet potilaalle maksua vastaan. Nepalilaisten yhteisvastuullisuus on ihailtavaa, omaiset todella välittävät perheestään ja tekevät kaikkensa mitä pystyvät. Hirveästi meihin ei luoteta, eikä saada tehdä juuri mitään toimenpiteitä. En tiedä onko syy se, että tosiaan he uskovat että länsimainen sairaanhoitaja ei tiedä hoidosta mitään vaan pysyttelee kiltisti tietokoneensa takana vai siksi että eurooppalaisina meitä pitää kumartaa. Olemme siis herättäneet hämmäs

Moikka. Nyt sairaalasta palanneena jäin pohtimaan maailman eriarvoisuutta. Olin siis hyvin huonossa kunnossa tiistaina tyttöjen mennessä sairaalaan, menin Kanadalaisella klinikalle (Ciwic)joka on kyllä myöhemmin amerikkalaisten omistajien hallussa kramppieni kanssa. Sairaala oli tosi siisti, lääkäri oli britti ja sairaanhoitaja ranskalainen. Pian sain antibiootteja tiputellen suoneen ja olo parani lopulta. Missään vaiheessa ei kysytty onko mulla rahaa hoitoon, vaan pöytään kannettiin juomia ja lämmät laitettiin päälle ja sairaanhoitaja kävi säännöllisesti katsomassa olinko kunnossa. Jäin miettimään jälkeenpäin, että jos olisin ollut nepalilainen olisinko saanut niin vilpitöntä hoitoa? Tuskinpa. Tottakai pystyin maksamaan 200 euron laskun, mutta en ollut koskaan saanut valkoisen ihoni takia erityiskohtelua. On myös mielenkiintoista työntää nenänsä politiikkaan. Yksi mielenkiintoinen esimerkki on Sujata Koirala, joka on toiminut Nepalissa ministerinä isänsä varjolla vuodesta 2009. Ymmärt

Heipsunkeiksun nepalista! Nyt se on siis saapunut se ihana ripuli! En suosittele mausteista ruokaa kenellekkänä herkkävatsaiselle, koska pelkään pahoin sen johtuvan siitä. Kuitenkin, ripuli tuli kuumeineen kaikkineen. Oksensin viime yönä pilkkopimeässä koska sähköt oli poikki, onneksi Jenni heräs ja tuli auttamaan koska hikoilin kuin pieni sika. Onneksi meillä on kuitenkin länkkäri-pytty niin ihan ei tarvitse kyykkyillä, mutta nyt kun vedet on poikki se ei aina vedä. Sanna ja Terhikin saapuivat vihdoin Kathmanduun. Käytiin hakemassa Terhi tänään Thamelilta. Thamel on kyllä yks mielenkiintoinen paikka. Kyseessä on siis isoin turisti-kauppakatu josta saa ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Se on ihan täyteen ahdattu, puhumattakaan että kaduilla menee riksat, taksit, mopot ja turistit.. Sofialta varastettiin lompakko. Fiksuna tyttönä se oli kuitenki jättäny kortit kotiin, eikä menettänyt kuin 1500 rupiaa, eli 15 euroa. Kerjäläiset täällä on tosi ressukoita, ja haluttais kantaa kaikki po

Heipparallaa vaan Nepalista! Nyt ollaan vihdoin yli 24 tunnin jälkeen päästy Kathmanduuhun. Kathmandu on värikäs ja sekava mutta hyvin mielenkiintoinen. Täällä vietetään seuraavat melkein neljä kuukautta. Asutaan jossakin sellaisessa paikassa jonka nimen osaan ääntää mutta en kirjoittaa. Paikka sijaitsee kuitenkin lähellä Patania ja Jawalakheliä. Meillä on kolme makuuhuonetta, keittiö ja olohuone. 2 suihkua toimii kaasulla, jota on vielä tosi pelottavaa käyttää. Sähköt toimii pääosallisesti yöllä ja muuten on sähkökatkos. Tähän mennessä ollaan päästy käymään hieronnassa ja Sofia ja jenni kävi Bollywood -leffassa. Se makso jonku 200 rupiaa eli 2 euroa. Oli kuulemma hyvä. Eeva kävi nukkumassa vähän univelkoja pois. Kulttuuriin tutustuminen on rankkaa. Lisäksi tyhmä taksi vei Eevan ihan jonnekki ihme paikkaan ja pyysi liikaa rahaa. Kyyti maksoi huimat 3,5 euroa mutta täällä se on iso raha. Plus tosiaan että Eeva oli eksyksissä samaan aikaan kuin tytöt kattoi Bollywood leffaa. Eeva siis l

Mahtavaa näin viimeisinä päivinä ennen lähtöä tajuta että kaikki on muuten ihan tosi mahtavasti, paitsi se, että Jenni ja Eeva kun fiksuja ovat jättivät rahan vaihdon viime hetkeen. Jenni soitti hätääntyneenä Turusta aamupäivällä kun Eeva vielä koisi rennosti Porissa "Eeva, Turussa ei ole yhtään Intian rupiaa." "mitä?" "Joo." Eli tytöt nyt lähtee ilman Intian rahaa reissuun. Mahtavaa on toki omistaa upeat uudet luottokortit mutta käteisestä jolla voisi ostaa Nepalin viisumin ei tietoakaan, tyylikästä toimintaa. Näillä näkyminen Sofia saa ostettua Nepalin viisumin ja me fiksut tytöt jäämme ikuisesti elämään Nepalin lentokentälle. Sen pituinen se. Ok, näin myöhemmin nopea googletus kertoikin http://www.nepalit.eu/index.php?i_tree_id=2 sivustolla, että Intian rupiat eivät käykkään lentokentällä. "Procedure to obtain visa for Nepal Tourists from any country of Europe can obtain a tourist visa on arrival at the airport. The visa fee for 1 or 2 we

Riitelyt ja väittelyt siirtyvät nyt Nepaliin ja joukkoomme liittyy Sofia ja Sanna. Asumme pienessä asunnossa Patanilla ja pääsette seuraamaan seikkailujamme ihan kahden viikon kuluttua kunhan asetumme Aasian maalle! Terveisin, Eeva