Postikortteja maailmalta.

Viimeisenä päivänä Ammanissa kierreltiin paikalliset nähtävyydet. Olin itse vaan niin poikki, että ei paljon jaksettu roomalaista teatteria pitemmälle, tiedättekö tunteen kun ei jaksa tuijottaa enää yhtään roomalaista pylvästä?! Mikko ja Mohammad jälkkärillä Mentiin nukkumaan pakolliset päiväunet. Paikallinen Mohammad otti meihin yhteyttä, että haluaisi näyttää meille kaupunkia ja sehän meille sopi. Ajeltiin hetki Amman keskustassa jamentiin syömään Jaffaan, suosittelen: hieno ravintola paikallisilla hinnoilla.  Jälkkäriksi haettiin vielä paikallista herkkua: alla paksua juustoa joka muistutti sulatettua leipäjuustoa ja päällä makeaa raastettua porkkanaa ja pistaasipähkinöitä. Mohammed oli loisto tyyppi. Lopulta palattiin hostelliin ja pakattiin kamat, oli aika palata Libanoniin.

Vietimme viimeiset päivät Jordaniassa tutustuen Ammaniin ja sen lähialueisiin. Saatiin suhteellisen hyvä diili hostellilta round-trippiin. Jordaniassa kulkee kyllä busseja pohjois-etelä akselilla hyvin, mutta jostain syystä Petra on ainoa nähtävyys joka on bussilla matkustaessa käsillä. Suosittelen siis tekemään hyviä diilejä. Lähdettiin siis Mikon kanssa vähän länteen päin tutustuen ensin pieneen kaupunkiin nimeltä Madaba. Madaba mainitaan mm. Joshuan kirjassa. Nousimme autolla Nebo-vuoren päälle, johon raamatun mukaan Mooses johdatti kansansa ja näki luvatun maan. Mooses on myös haudattu alueelle. Bethany Lisää jeesustelua lupasi käynti myös Bethanyssa, jordan virran rannalle jossa Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen. Paikkaa voisi kuvailla pyhimmistä pyhimmäksi kristityille, pääsimme myös nauttimaan Israelin puolella pulikoivista turisteista. Päivän kohokohta oli kuitenkin kuollut meri. Käytiin tietysti "uimassa" kellumassa oikeastaan. Paikka on täydellinen kok

Kerettiin Mikon kanssa jo vähän kyllästyä Libanoniin ja ostettiin lennot Jordaniaan. Minä muuna tahansa aikana oltaisiin ehkä voitu loikata Syyrian läpi, mutta nyt epävakaan tilanteen takia lennot olivat varmasti paras vaihtoehto. Kisu Farah hostellin edessä Saavuttiin Ammaniin ja yövyttiin kylmään mutta mukavaan hostelliin. Hostelli oli paljon halvempi kuin Libanonissa ja vaikutti olevan vanha koulurakennus. Hostelli oli jäätävän kylmä, mutta suihku oli kuuma. Hostellin hintaan kuului myös aamiainen mikä oli ihan super luksusta. Aamulla päätettiin jatkaa matkaa etelään. Mikko sai minut jotenkin huijattua minibussiin (!) jolla köröteltiin sitten kohti Petraa. Matka hoitui ahtaassa tilassa paikallisten kanssa minibussissa, oikein paikallinen nautinto. Neljän tunnin päästä olimme onnellisesti Wadi Musassa josta kiirehdimme näkemään Petra (suolaiseen) 55 euron hintaan per nassu. Mutta voi että! Kyllä se oli sen arvoinen! Mikko Petran kukkuloilla Petra siis sijaitsee Akab

Matkustaessani kiinnitän paljon huomiota ympärilleni. Muslimit näyttäytyvät libanonissa elävän sopuisasti kristyttyjen keskellä. Muslimienhan tulisi rukoilla viisi kertaa päivässä, polvistuen Mekkaan päin, mutta rukouskutsun tullessa ei näytä kukaan kellistävän suuntaan tai toiseen. Nykyään kuitenkin jopa applestoresta saa ladattua kompassin, joka näyttää rukouksen suunnan. Itse olen täällä saanut olla totaalisen rauhassa, en tiedä olisiko tilanne toinen, jos mukana ei olisi Mikon kaltaista korstoa. Yksin matkustavan naisen kannattaa hankkia valevihkisormus vaikka kindermunista koska sillä ansaitsee tälläpuolella maailmaa respektit. Muslimimiesten kuva länsimaisista naisista perustuu usein televisio sarjoihin ja naislaulajiin, kaikki länkkärinaiset voidaan siis yleistääesimerkiksi kauniisiin ja rohkeiden Brooken käytökseen. Ravintoloissa ei enää Saudi-Arabian tavoin ole jaettuja osioita naisille ja miehille, mutta illallisaikaan ei naisia ravintoloissa ole vaan ravintolat täyt

Visat taisivat olla pienin ongelma reissulla, byrokratiaa kiinnosti lähinnä Israelin leimat. Päästiin siis Libanoniin ilman suurempia ongelmia. Beirutissa ollaan tutustuttu surullisen kuuluisiin sisällissodan nähtävyyksiin. Libanon kärsi sisällissodassa 1975-91, josta Beiruttiin on jätetty pystyyn muistoksi sodasta useita rakennuksia. Beirutista jatkoimme matkaa pohjoiseen linja-autolla (!) voitteko kuvitella, että minä istun linja-autossa? Matkasimme Tripoliin, jossa minut yllätti vatsavaivat, olette ehkä lukeneet niistä aikaisemmissa blogeissani. No tämä ei eronnut edellistä juuri mitenkään. Nukuin hotellissa Mikon kiertäessä linnoituksia. Illalla uskaltuessani ulos, mentiin syömään paikalliseen falafelit. Perusmaisemaa Tripolissa Siinä syötyämme, pimeni täysin. Olin kuulemma pyörtynyt paikallisen falafel-kojun lattialle. Itse olin nähnyt hyviä unia autuaan tietämättömänä. Olin aika pihalla, tajusin kuitenkin mitä oli tapahtunut. Mikko oli läpsinyt minua naamalle m