Postikortteja maailmalta.

Tällä viikolla päästään asettumaan aloittelijan tasolle. Meille maailmaltatulijoille järjestetään viikon kestävä kurssi "care certificate" joka pidetään kaikille aloittelijoille, jotka ovat astumassa sairaalamaailmaan. Saatiin kaikki kansio, jossa on yhdeksän eri osa-aluetta ja tarkoituksena on, että 3kk:n aikana se olisi täynnä. Opiskelu ei sikäli koskaan mene hukkaan ja palkka onneksi juoksee samaan aikaan mutta kun diabeteshoitaja kysyy meiltä että tiedetäänkö me mikä on insuliini, niin tulee pienoinen rimanalitus. Kyllä, kaikkien meidän täytyy tietää mikä on insuliini. Kuitenkaan täysin dissaamatta aina englannin systeemiä ja loputonta paperityötä, on britit keskineet hyviäkin asioita. Papereita on mahdotonta täyttää ilman että et huomioisi kaikkea. "Jos verensokeri laskee alle neljän, epäile hypoglykemiaa, onko potilaalla uneliaisuutta, sekavuutta, hikoilua, tärinää jne." Koulutettu sairaanhoitaja tietää, että pahommillaan matalaverensokeri johtaa kuolemaan, mu

Sain nyt vihdoinkin viestin työnvälitysagentilta että mun hakemus Englannin sairaanhoitorekisteriin on hyväksytty eli nyt vaan venataan kirjettä, että saan maksaa 120 punnan maksun rekisteriin liittymisestä. Maksun jälkeen pitäisi mennä vielä pari viikkoa että olen virallisesti rekisteröity sairaanhoitaja ja saan vetää tummemman sinisen paidan päälle.  Mihinkään lääkkeisiinhän en saa edelleen koskea ilman valvontaa ennenkuin saan tehtyä valvotun lääkearviointitestin, iv:hen koskemisesta puhumattakaan.. Juoru kertoo että iv-lupien saamiseen voi mennä neljäkin kuukautta. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan. Omaa nimeäni sentään saan käyttää ilman tarkastusta ja kirjoittaa viereen RG = Registered nurse.  Vielä on siis harjoittelua jäljellä. Osasto rutiinit alkavat jo mennä aika sulavasti, tosin meidän poli on edelleen kiinni koska sairaala on ihan ylikuormittunut potilaista. Ensiviikolla meillä on taas luentoja, tosin aivan turhista asioista.. Mutta onneksi sentään palkka juoksee. Ulkona on j

Kolmas vuoro osastolla menossa ja homma on lievästi helpottunut. Ohjaaja ei enää juurikaan huuda mulle. Enemmänkin muistuttelee pienistä asioista; esimerkiksi siitä, että sinistä kynää ei saa käyttää. Mutta olo on selvästi jo paljon rentoutuneempi kun pystyy jo itse tarttumaan asioihin ja osaa lukea meidän potilastaulua. Englannissa käytetään hirveä määrä lyhenteitä joita on nyt joutunut tavaamaan pari päivää. ED, FBC, IVABX, CXR, NBM...jne Sairaalassa ei ole nyt yhtään tilaa niin meidän "poli" on muutettu osastoksi. Meidän sairaala on ollut jo pitkään suuren kuormituksen alla ja ensiapukin oli suljettu viimeviikolla pienten onnettomuuksien osalta. Meille ei ole tullut enempää potilaita sitten sunnuntain. Osastosihteeri kysyi multa että voinko viedä potilaan CT-kuvaukseen, olin heti et joo toki. Mun ohjaaja kuitenkin nosti mellakan et ei Eeva voi viedä ketään potilasta kuvaukseen koska ei ole registered nurse. Tunnin päästä mun ohjaaja tuli ilmoittamaan että vie

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä väärällä ki

Meille kuuluu paljon koulutuksia ennenkuin päästään käsiksi osastotyöhön: diabetes-, tukisukka-asioita käytiin useammalla tunnilla. Tänään päästiin käsiksi siirtoharjoituksiin. Siirtäminen on yksi sairaanhoidon peruspilareista eikä pitäisi olla kenellekkään hoitotyötä tekevälle vieras asia. Kertaus on silti opintojen äiti, eteenkin kun englannissa useat käytännöt olivat täysin uusia. Osa oli silti täysin tuttua ja turvallista onneksi.   Paluu luokkaan oli kuin ensimmäisen kerran hoitsupuvun päälle vetäminen vuonna 2008. Tunne oli täysin sama kuin silloin laboraatiotunnille meno. Tänään sentään käytiin perusjuttuja; potilaan nousua nojatuolista, potilaan kävelyttämistä, potilaan nostoa nostolaitteella ja nostoliinan käyttöä.  Oma kokemukseni kuntoutusosastolta oli aikalailalla ajantasalla (kiitos kotiutushoitaja Merjan!) mutta silti hämmästeltävää riitti esimerkiksi sen kanssa että miten potilasta voi auttaa saamatta lakisyytettä. Lakisyytteen uhka on nyt mainittu jo

Kämppikseni Janika kirjoitti niin oivasti meidän kämppäfiaskosta, että siitä voi lukea täältä: http://www.rantapallo.fi/janikaseikkailee/ Siitä kuitenkin selvittiin vaikka tänään ilmeisesti joku venäläinen putkimies (Sama joka väitti siivonneen meidän kämpän ja varasti meiltä wc-paperia) joka haisee ihan viinietiikalta, tuli korjaamaan meidän putket. Samalla selvisi kuitenkin, että meidän alapuolella oleva espanjalainen nainen on meidän vuokranantaja joka oli lopulta todella herttainen! Ei tarvinut sitten veyää ressiä koko putkihommasta. Eka viikko vedettiin loppuun sairaalassa eilen elvyttäen. Kaikki suomalaiset oli tikissä haasteessa. Käytiin läpi myös sydänkohtauksen ABC ja muita vitaaliarvojen raja-arvoja. Niitä ei voi koskaan lukea liikaa. Viikonloppu alkoikin reippaasti kun lähdettiin vähän tuulettamaan tukkaa isolle kirkolle. Meni vähän viiniäkin. Kaikki on tääl hyvin! Eevis

Aloitettiin eilen watfordin sairaalassa kämppisteni Jennan ja Janikan kanssa. Watfordin sairaalassa kävi pelkästään viime vuonna 433000 potilasta eli ihan pienestä sairaalasta ei ole kyse. Sairaalassa syntyy vuosittain noin 6000 vauvaa. Oma osastoni on ESAU joka on emergency assestment unit. Osasto hoitaa kirurgisten potilaiden arviointia jotka saattaa tarvita leikkaushoitoa. Itsehän odotan vielä sairaanhoitaja rekisteröinnin hyväksyntää joka on ollut nyt matkalla 3kk... Sen jälkeen vastuut ja palkka nousee. Nyt ollaan käyty lähinnä läpi asioita kuten sairaalan arvot sekä yksinkertaisempka asioita kuten verensokeri opetellaan huomenna. Kämppäkin on löydetty ja huomenna oäästään muuttamaan. Talossa on kolme makuuhuonetta, keittiö ja hieman eksoottinen intialaisen ruuan tuoksu. Tänään käytiin hakemassa vähän siivousvälineitä uuteen kotiin. Huomenna kämppä puhtaaksi ja suominunnat muuttaa linnaan! Eeva 😘

Olen ollut äärettömän laiska blogini kanssa. Kun on asunut liian kauan Indonesiassa ei myöskään tekstiä synny. Koko syksy Indonesiassa meni ihan hujauksessa. Lombokin tulivuori jatkoi purkautumistaan, mikä osoitti, että balille tuli ennätysvähän turisteja ja rikollisuus lisääntyi hurjasti. Bali on kuitenkin ihana paikka ja jää erityiseen paikkaan sydämessä ikuisesti.  Nyt on kuitenkin uudet metkut tiedossa koska muutin juuri Watfordiin, Englantiin. Sain vakituisen työpaikan Watfordin sairaalasta kirurgialta. Ens blogissa siitä lisää. Nyt hyvää yötä. Eeva