Postikortteja maailmalta.

  Hiphei hurraa. Onko mitään parempaa fiilistä, kuin se kun saa lentolipun varausnumeron käteensä? Kahdeksan kuukauden hampaan kiristelyn jälkeen Suomessa olen taas saannut elämälleni suunnan.   Minunhan ei toki pitänyt enää matkustaan aasiaan, eteenkään Indonesiaan, johon olen kehittänyt pienen rakkausvihasuhteen. Sain kuitenkin sellaisen tarjouksen lähteä, että jopa kaksi päivää kerkesin asiaa miettiä. Ajatelkaas, ihan rationaalisesti mietin asiaa kunnes tajusin puhuttuani ystäväni kanssa, että haloo Eeva nyt lähdet reissuun. No minäpä siis lähden.   Elikkä siis, kahden kuukauden päästä tulee bikinit käyttöön. Tämä nainen nimittäin lähtee takaisin Balille.   Eevis

Reissussa ollaan oltu nyt yli 10viikkoa. Aika menee hurjan nopeasti. Kuherruskuukausi on ohi ja arki on ottanut paikkansa. On tullut kyselyitä siitä, että millaista on opiskella Balilla ja opiskellaanko täällä oikeasti yhtään mitään. Valaisen tässä blogissani vähän millaista on opiskelella jumalten saarella. Lukioille tiedoksi, että opiskelen Suomessa Turun yliopistossa, pääaineenani kulttuuriperinnön tutkimus. Opettaja selittää Indonesian symbolia. (Kaikki muut opiskelijat istuu takana) Olen nyt opiskellut Udyanan yliopistossa kaksi kuukautta. Saya mahasiswi Universitas Udayana ( = Olen yliopisto-opiskelija (tyttö) Udyanan yliopistossa/ Opiskelen Udyanan yliopistossa. Indonesian kielessä ei ole juurikaan prepositioita sanoja vaan tungetaan toisten perään tietyssä järjestyksessä.) Meidän luokalla on 38 opiskelijaa Saksasta, Suomesta, Tanskasta sekä Ruotsista. Kaikki opiskelu tapahtuu englanniksi. Tottakai bahasaa käytämme parhaamme mukaan, mutta osaamme sitä vielä niin vähän. ...