Postikortteja maailmalta.

Okei, saavuttiin Mongoliaan tana aamuna. Rajan ylitys Venajan puolella oli mielenkiintoinen, paljon passintarkistuksia, koiria ja miehia tutkimassa vaunuja. Yhtapaljon kuin oli passintarkastajia, oli Mongoleja jotka paattivat vaan hypata kyytiin ilman lippua, konduktoori tykkas siita ihan sikana. Sen lisaksi meilla oli yks haiseva nuudelia-syova Mongoli meidan vaunussa joka niisti kateen jatkuvasti. En ole mikaan rasisti, mutta onko torkeaa tarjota toiselle nenaliinaa? Mongolian puolella rajamuodollisuudet oli paljon helpommat. Kunhan kirjoitti turisti joka paikkaan ja naytti mahdollisimman valkoiselta niin kaikki okei. Aamulla sitten tietysti saatiin tavata eka vammanen taksikuski johon luotettiin tottakai. (Venajalla taksit oli ollut reiluja) Mutta kyllahan sita kokemuksesta olis jo pitanyt Intian ja Nepalin jalkeen tietaa etta aikamoisia kusettajia ne oli. Aamulla kirpea pakkassaa ei mielta parantanut kun kello oli 6 ja mikaan paikka ei ollut auki. No loydettiin lopulta kuitenkin to

Nyt on siis takana historiani kauhein junamatka. Juna 326. Mikko pelottelee etta joudutaan viela matkustamaan silla junalla mutta ma en suostu, en suostu! Sludjankan asemalta paastiin junaan jossa oli vaihteeksi yhta keljumpi junaemanta. Vaunussa meita odotti kaksi leppoisaa ja puheliasta Venalaista jotka oli juoneet pullon Finlandiaa. Eli todella huumorisia kavereita. Onneksi saatiin sentaan yksi vitsi lohkaistua finlandia pullosta ennen kuin painuin ylos sankyyn, nyt oli vaan sellainen olo etta en jaksa olla seurallinen. Yolla juna teki useamman tonayksen, luultiin aluksi etta se oli tormannyt karhuun mutta ei se ollut, kunhan vaan kolisi ja toksahteli. Se oli vissiin ihan normaalia. Aamulla herattiin siihen etta koko vaunu savusi, kysyin venalaisilta mita nyt tapahtuu? onko vaunu tulessa? Venalaiset vaan nauraa alakerrassa ja laittaa takaisin nukkumaan. Mikko ymmarsi sen verran emantia, etta nyt siirrytaan toiseen vaunuun odottamaan pysakkia. Ei me lopulta tietty mika siella paloi t

Krasnoyarskista jatkettiin Irkutsiin koska ei saatu Sludjankaan lippuja. Mikolla oli hieno suunnitelma mita me nahdaan Irkutsissa kunnes paastyamme Irkutsin juna-asemalle ja saatiin liput Sludjankaan etta lipussa ei lue milloin se lahtee. Tiedettiin etta kyse on elektrisesta junasta joka ei ole sama juttu kuin naa tavalliset ekspressit milla yleensa kuljetaan. Paiva sitten menikin jonotellessa tiskilta toiselle kysellen, etta mihinkohan aikaan taa juna mahtais lahtea ja miltakohan raiteelta. Saatiin kolme aikaa paperille mahdollisista lahtoajoista. No sehan auttoi meita paljon? Paras vastaus mita Mikko sai tiskilta sanottuaan "hello" oli "STOP!". - Taalla tykataan puhua englantia sitten niin paljon etta.. Itse taytyy sanoa etta alkoi jo aikalailla kiukustuttamaan tama kulttuuri siina vaiheessa ja ehka myos siksi eniten etta en oikeasti itse opetellut Venajaa ennen reissua. Lopulta me selvittiin junaan (me selvitaan aina) ja saavuttiin pienelle taajamalle. Sanoin he

Meidan ei pitanyt alunperin pysahtya Krasnoyarskiin. Syy tahan etta paatimme tutustua tahan paikkaan oli se, etta Kiril on kotoisin sielta ja ehdottoman ylpea kotikaupungistaan: menemme siis sinne. Krasnoyarkissa meita oli vastassa Vadin, Kirilin ystava joka halusi nayttaa meille kaupunkia, nahtiinkin sitten kaikenlaista mielenkiintoista kuten laiva jolla Lenin lahti maanpakoon ja ihana nakyma Krasnoyarskin vuorenpaalta alas. Vuorenrinteella oli pieni ortodoksinen kirkko jonka eteen oli laitettu pienia lukkoja. Naa oli juuri naita romanttisia rakkaudenlukkoja johon kaiverretaan pariskunnan nimi ja sen jalkeen avaimet heitetaan menemaan. Ma innostuin ajatuksesta ihan sikana, no oliko yllatys etta Mikko ei innostunut laheskaan yhta paljon :D Pyydettiin sitten, etta Vadin veis meidat syomaan jotain paikallista aamupalaa. Sain tosi hyvaa keittoa koska yllattaen mun blineissa olikin kanaa vaikka pyysin herkkusienia ja luulin etta kokkikin ymmarsi. Lopulta kuitenkin tapani mukaan oksensin ke

Novosibriskiin paastiin 20 tunnin jalkeen. On alkanut tulla jo junan punkat tutuiksi. Kylma ei junassa kuitenkaan tule vaikka ulkona on -20. Yleensa junan sisalla voi ollakkin trooppiset -27 astetta. Juna tarjoaa tyynyt, lakanat ja paalliset. Oon huomannut etta ilman kolinaa ja liikkumista ei sita unta oikein meinaa saada. Nyt tiedan miksi vauvvat nukahtavat liikkeeseen. Novosibriskissa oli jouluaatto meille, mutta ei Venalaisille. Venalaisille 25.12 on Uudenvuoden aloitusjuhla ja silloin yleensa pidetaan isot juhlat. Nyt kuitenkin olimme Novosibriskissa jouluaattona. Yksin ei kuitenkaan onneksi tarvinut olla, vaan meita oli junalla vastassa Kiril ja Lena. Saatiin tutustua venalaiseen kotiin juoden olutta ja syoden parasta juustoa ikina. Paljon jauhettiin aamutunneille asti Venalaisyydesta, Suomalaisuudesta ja Neuvostoliitosta. Seuraavana paivana nukuttiin pitkaan ja lahdettiin katselemaan Novosibriskia, taytyy tunnustaa etta Siperian paakaupungissa ei ollut kylla hirveasti nahtavaa, L

Jalleen taas 14 tuntia junailua takana ja ollaan tultu nyt 1814 km Moskovasta itaanpain, ihan puolessa valissa matkaa ei olla viela, mutta pian. Jakaterinburgissa tormattiin heti englannin kieleen kun huomattiin etta kappas siella on ensimmainen turisti jolla on sama lonelyplanet kuin meilla. Walter oli todella mukavaa seuraa ja vaihettiin ajatuksia matkasta tahan asti. Walter huomautti myos, etta "oletteko huomioineet etta teidan junanne ei vaan kulje Kazastanin kautta?" No ei kylla itse asiassa oltu ajateltu. Asia selvisi lopulta, etta ei meidan juna kulkenut Kazastanin kautta, se vasta seikkailu olisi ollut. Jakaterinburgin paiva oli vahan loysempi kuin yleensa, mutta ehka tassa pitaakin valilla levahtaa. Kaytiin nyt kuitenkin katsomassa Romanovin-perheen Murha-paikka. Verikirkkoon ei sitten tallakertaa menty sisaan koska siella oli meneillaan Jumalanpalvelus. Kaupasta haettiin taas Venalaisia herkkuja junaa varten ja edessa on yli 20h matka Novosibirskiin, pian olemme sii

Paasimme 13 tunnin junamatkan jalkeen Kazaniin, Tartastanian paakaupunkiin. Junamatka oli todella viihdyttava. Meilla oli hyttikavereina kaksi Kazanilaista aijjaa joiden kanssa jaoimme juomia ja evaita. Meno oli rentoa. Kaverit puhuivat sanoja englantia ja me kaytettiin sanakirjaa etta keskustelu onnistui venajaksi. Heti ensimmaiseksi kaytiin hankkimassa junaliput Jakaterinburgiin. Ollaan huomattu taalla Venajalla, etta jos vaan mitenkaan mahdollista on asioida fiksusti lipunmyyja neidin kanssa niin ostetaan aina mahdollisimman pitkalle matkoja. Matkat ovat maksaneet tahan mennessa Novosibriskiin asti noin 200 euroa. Yleensa matkalla kieli on ainoa ongelma. Yleensa minua luullaan Ruskiksi, jonka jalkeen korjaan njiet rusky, Finlandskaya. Venalaiset sitten yrittavat viela puhua venajaa siihen asti etta aletaan Mikon kanssa nostella hartioitamme siihen malliin etta ei todellakaan ymmarreta mita he meille puhuvat. Kuitenkin paljon hymyja on vaihdettu ja meidan auttava Venaja on kohentunut

Hei vaan! Vahan on blogi jaljessa, ei ole paljoa internettia tullut vastaan, mutta pysykaa kanavalla, kirjoittelen aina kun pystyn. Paastiin Pietarista lahtemaan yo-junalla Moskovaan. Juna oli siisti, mutta muistutti lahinna vanhoja vr:n yojunia. Meille ei suotunut yhtaan matka-seuraa vaan koko hytti oli meidan. Aamulla Moskovassa lahdettiin kohti punaistatoria. Valitettavasti Lenin jai nakematta koska mauseleumin oli kiinni. Elamani kohokohta jai nakematta :( Stalinin hauta nahtiin kylla (stalinin syntymapaiva oli tiistaina) mutta ei se tietenkaan Leninia voittanut. Kuitenkin, punainen tori oli hieno ja kremlinkin nahtiin. Illalla taas junalla kohti Kazania 820 km.. Kaikki kunnossa! Eeva

Sanotaanko ihan ekaksi etta vihaan kyriillista nappaimistoa.. Pietari oli hieno paikka. Allergo juna vei meidat suomen asemalle josta aloitimme metro-seikkailun. Etsittiin aluksi junalipun myynti josta maksoimme 5000 RUB saadaksemme junaliput Kazaniin asti. sen jalkeen etsimme pari tuntia hostellia jonka loysimme lopulta. Babushka house, hostelli oli tosi kiva, vaikka siita lopulta maksettiin yli 30 euroa. Koska juna Moskovaan lahti viime yona kahdelta, otettiin viela toinen puolikas yo. Pietari oli upea paikka jos ei lasketa markia kenkia, apinoita neuvosto-asuissa ja kuolleita koiria. Kaytiin katsomassa eritmitaasi, Iisakin kirkko ja verikirkko. Nyt siis Moskovasta moi, jos paasen yhteisymmarrykseen kyrillisen aakkosten kanssa kirjoitan viela lisaa, tama saa riittaa tasta. Kukaan ei puhu englantia, mutta venalaiset ovat ihania. EEva

Pakkaan nyt kolmatta kertaa, tuntuu että tälle ei tule loppua ja vieläkin tuntuu että on liikaa tavaraa. Mukaan lähtee deuterin piraattirinkka jonka ostin Nepalista 40 eurolla. Tämän hetkinen lista tavaroista. Adidaksen lenkkarit vaelluskengät toppi x 2 Sukat x 6 Alushousut x 10 Kerrasto x 2 Välikerrasto Jumppahousut x 2 Rintaliivit x 2 urheilurintaliivit x 3 Talvitakki Untuvahousut Edc:n takki pyyhe Tyyny Kuivashampoo harja terveyssiteitä kampa pinnejä Shampoo, hoitoaine ja saippua Hammasharja Perusvoiteita (Kiitos Veera) otsalamppu silmälasit muki kännykän laturi kameran laturi kamera puhelin kalenteri passi jossa kolme viisumia (!) Outi Parikka- Äiti venäjän aapinen (äidiltä mukaan) Sophie Kinsella - muistatko minut? Lauren Conrad - L.a candy ja ehkä seiska. (Ihan vaan koska sitä on viihdyttävä lukea) Lisäksi ostettiin tuliaisiksi Salmaria fatserin sinistä Vielä pohdin otanko mukaan farkut koska musta tuntuu olla dorka Pekingissä ilman suoria housuja, toisaalta en jaksais raahata fa