Postikortteja maailmalta.

Aika taas rientää balilla. Ystäväni Laura oli luonani vierailemassa pari viikkoa ja viime viikolla aloitin hommat vanhassa tutussa ympäristössä Udayanan yliopistossa. Lauran kanssa lähinnä keskityttiin auringonottoon, kaljan juomiseen ja hyvään ruokaan. Oli ihanaa kun Laura oli kylässä.  Käytiin myös Aasian isoimmassa rugbyn kymppiturnauksessa joka päättyi siihen, että papualainen by-stander mikä lie ei ollut tulokseen tyytyväinen ja lähti juoksemaan puukon kanssa tuomarin perään. Onneksi ei käynyt kummempaa joukkotappelua lukuunottamatta. Jotkut vaan ottaa urheilun vähän liian tosissaan.  Lisäksi olen monesti pohtinut Balilla ollessani että mitä mahdan tehdä jos pyörä hajoaa keskelle moottoritietä. No sekin koettiin ja siitäkin selvittiin. Nyt keskityn työntekoon, toimistopäiviä on neljä viikossa, yleensä 8.30-15.30 jolloin juostaan milloin minkäkin opiskelijaa koskettavan asian perässä. Iltapäivällä painan päivää esseiden ja gradun parissa. Ensviikolla on loma ja aijon painua Lomboki

Viime aikoina on tapahtunut paljon, vauvvoja syntynyt ja hyvästelty ihania työkavereita ja käyty vielä kurkkimassa viimeisiä Porin kolkkia ja tietysti: pakattu. Lähden tänään kohti etelä-suomea äitin, iskän ja mummon luokse vielä yökylään ja sitten lähden tapani mukaan lähemmäksi Helsinki-Vantaata. Minulla on paha tapa unohtaa asioita, joten on vielä aikaa käydä shoppailemassa Helsingissä. Minkään tärkeän tääksejättäminen ei toki ole käytännössä mahdollista koska olen pakannut koko omaisuuteni reissuun (Yksi rinkka, kaksi perästävedettävää: toisessa talvivaatteita joka jää äitin ja iskän luokse, toinen lentokoneeseen.) Kaverini sanoi eilen, ettei tiedä olisko valmis vaan jättämään kaikkea hups noi vaan. Eihän se sillä tavalla tapahdukkaan vaan tämä on taas ollut monen kuukauden prosessi. Olen kerännyt tähän blogiin minulle usein esitettäviä kysymyksiä "kaiken jättämisestä" Olet yksi niistä ihmisistä, jotka ovat uskaltaneet jättää ”kaiken  taakseen” ja lähteneet kiertämä

Tällä viikolla tuntuu että about kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Mulla on aina ollut päämääriä elämässäni ja mulla aina pitää olla suunnitelma. Nyt vaan tuntuu että minkä tahansa suunnitelman saan päähäni, ei se toimi. Jokaiseen tulee iso mutta tai muu mahdottomuus. En ole koskaan ajatellut, että en pystyisi olla saavuttamatta mitään, mutta joskus kun joku asia on niin vaikea, tulee mielen että onkohan tässä nyt mitään järkeä. Pakkaan tässä samalla kamojani, muutan reilun kuukauden päästä Balille. Paljonhan tavaroita minulla ei olekkaan: omistan kolme matkalaukkua, kaksi kahvikuppia, kasan kosmetiikkatuotteita ja vaatteita. Silti matkalaukkujen pakkaaminen tuo jonkinlaisen reflektoinnin aiheen. Eräs ystäväni sanoi minulle noin vuosi sitten, että ethän sä ikuisesti voi olla koditon, jossain vaiheessahan sun pitää asettua. Vastasin tälle ystävälle, että vai onko se, mitä sä haluat? Tarviiko mun haluta samoja asioita? Olin tuossa taannoin työhaastattelussa, jossa e

  Hiphei hurraa. Onko mitään parempaa fiilistä, kuin se kun saa lentolipun varausnumeron käteensä? Kahdeksan kuukauden hampaan kiristelyn jälkeen Suomessa olen taas saannut elämälleni suunnan.   Minunhan ei toki pitänyt enää matkustaan aasiaan, eteenkään Indonesiaan, johon olen kehittänyt pienen rakkausvihasuhteen. Sain kuitenkin sellaisen tarjouksen lähteä, että jopa kaksi päivää kerkesin asiaa miettiä. Ajatelkaas, ihan rationaalisesti mietin asiaa kunnes tajusin puhuttuani ystäväni kanssa, että haloo Eeva nyt lähdet reissuun. No minäpä siis lähden.   Elikkä siis, kahden kuukauden päästä tulee bikinit käyttöön. Tämä nainen nimittäin lähtee takaisin Balille.   Eevis

Oli aivan huikeaa palata Yhdysvaltoihin yli kymmenen vuoden jälkeen. Aikaisemmin olin ainoastaan käynyt Teksasissa ja Arkansasissa ja nyt oli luvassa California, Georgia ja North Carolina. California on itselleni tullut tutuksi aika paljon lähinnä ohjelmien kuten Laguna Beach, the hills, ja OC:n kautta ja täytyy myöntää, että ei se totuus kaukana ollut kun kierreltiin Oceansidea, mission beachia ja Carlsbadia. Ajellen läpi Laguna beachin läpi kauniiden beachvolleyta läpi pelaavien teinejen tuntui, että ei täällä kukaan saa mitään ongelmia elämäänsä aikaiseksi. Teimme myös illallisreissun Meksikoon, se tuntui hyvältä idealta silloin. Tarkoituksena oli siis ajaa San Diegon rajalle ja napata taksi Tijuanaan. Me ajettiin kuitenkin vahingossa exitin ohi ja pian huomasimme olevamme jonossa meksikoon. Meksikolaisia ei juuri kiinnostanut meidän tulomme sinne ja pian olimmekin (VUOKRA-AUTOLLA) Meksikossa. Käytiin syömässä tacot ja lähdettiin takaisin.. jonotettiin 3,5 tuntia takaisin rajall

Osa tietääkin, että olen matkaamassa seuraavaksi yhdysvaltoihin. Suunnittelin jo reissua Intiaan, kunnes kohtalo puuttui peliin. Sain erinomaisia syitä lähteä Yhdysvaltoihin, joten ajattelin että koska tuonpuoleinen pallonpuolisko on aikalailla koluamatta, niin lähdetään siihen suuntaan sitten etsimään uusia seikkailuja. Itsehän olin vaihto-oppilaana yli 10 vuotta sitten Teksasissa josta minulle jäi positiivinen kuva Pohjois-Amerikasta. Helppo vuosi ei ollut, mutta innolla jo odotan kulttuurien kohtaamisia (ja kolahtamisia!) Reittini tulee olemaan suurinpiirtein seuraava: Helsinki - Lontoo - Los Angeles, lentäen. Los Angelesista matkaan autolla San Diegon lähelle Oceansideen pariksi päiväksi, josta mahdollisesti käyn Meksikossa ja vietän siellä yhden tai kaksi. Sieltä on tarkoitus palata Los Angelesiin josta lennän Atlantaan, Georgiaan. Atlantasta matkaan autolla Smoky mountainsin läpi Sylvaan, North Carolinaan. Sylvasta ajan takaisin Atlantaan, josta palaan Los Angelesiin. V

Saavuin Indonesiasta kotiin noin kaksi kuukautta sitten ja elämä on ollut yhtä hulabaloota. Melkein heti ostin lennot Saksaan tapaamaan opiskelukavereitani, jotka tapasin Balilla opiskellessa. En ole ennen käynyt Hampurissa. Kokemus oli siis uusi Saksan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Löysimme ruotsalaisen Sofien kanssa suht edullisen hostellin metrojen yhteydestä, jota kumpikaan ei onnistunut löytämään. Itse saavuin noin neljä tuntia ennen Sofieta ja lähetin viestin kääntymisestä oikeaan suuntaan, mutta Sofie ei tietenkään saanut viestiä tarpeeksi aikaisin. Seuraavana päivänä tapasimme ystävämme Janinan joka vei meidät kiertelemään Hampurin designliikkeitä ja kuppiloita. Myöhemmin illalla tuli Jenny, Marisa, Vanessa ja Lisa. Jenny oli vuokrannut meille kivan kämpän ihan Berlinin torin läheltä. Illalla käytiin katselemassa yöelämää Reeperbahnilla.  Reeperbahn on tunnettu sen maksullisista naisistaan ja kaduista, johon naiset eivät ole sallittua päästä. Yli miljoonan a