Postikortteja maailmalta.

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Viimeviikot Balilla ovat olleet uskomattoman stressaavia: muutettiin uuteen taloon ja tuntuu, että meillä ja indonesialaisilla on vähän erikäsitykset sitä, mikä on puhdasja kunnossa oleva asia. Nyt kuitenkin talo on siisti, kaikki valot ja internet toimii. Meidän talossa majoittuu tällähetkellä viisi ihmistä, niinpä päätin lähteä midseason lomalle Sulawedelle, Pohjois-Indonesiaan. Lentokoneessa matkalla pohjoiseen törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin Tassapon Bijleveldiltä (CEO, Thai air asia) jossa hän kirjoitti kodista. Itsehän olen aikaisemmin kirjoittanut kandin kodin merkityksestä maahanmuuttajille. Makassar on kiva kaupunki lyhyelle viikonloppulomalle, mutta en voinut olla kaipaamatta takaisin Balille. Makassarin satama Usein minulta kysytään, mikä on lempikohteeni matkustaa? Vastaan yleensä, että jokaisella paikalla on oma juttunsa. Jokainen paikka antaa jotain minulle, oli se sitten kanariansaaret tai ruotsi, ne ovat aina kokemuksia. Bali on kuitenkin eri luokkaan