Postikortteja maailmalta.

"Kultasii aikoja, kultasii aikoi Malja ystäville, oikees asennossa tähdet meille Muistopuheet niille ennen valomerkkii lähteneille." En ikinä olisi uskonut että selviän vuoden täällä. Koko vuosi tuntuu yhdeltä itkusutulta nyt kun sitä ajattelee, se on hyvin sumuista ja hämmentävää. Yksi asia on kuitenkin selvä, töitä tehtiin hikihatussa. En ole koskaan joutunut painamaan duunia tällä tavalla. Itse olen vähän yllättynyt että jaksoin niinkin pitkälle, periksiantamattomuus kantaa kauas. "Toiset liitelemäs valmistumist siirtelemäs Loistava tulevaisuus linsseissä kiiltelemäs Taivaanrannan maalarit taas piirtelemäs Ei kiire tehä ku on nii kova kiire elää." Mulla oli tosi isot odotukset englantielämälle ja suurin osa niistä ei toteutunut. Vaikka onkin vakiduuni ja paikallinen sosiaalitunnus, ei se tehnyt elämästä hirveän auvoista. Pohjois-Lontoo muuttuikin arabikyläksi Lontoon ulkopuolella ja alueen paras sairaala oli käytännössä vitsi. Nyt se on kuitenkin o

Facebook muistutti minua että kolme vuotta sitten vietettiin mun läksäisiä Porissa, silloin olin lähdössä suureen tuntemattomaan enkä tiennyt kuinka kauaksi. Palasin Suomeen mutta silloin tajusin, että en todennäköisesti tule koskaan asumaan siellä. Täällä olen selvästi erilainen kuin muut, mutta ulkoapäin en paista kuten Indonesiassa (selvä valkoinen pikku aasialaisten keskellä) täällä minut ulkomaalaiseksi leimaa vain aksentti. Eräs kolleegani kutsuu minua nimellä "my fishfinger-nurse". Hän oli opetellut muistamaan, että olen kotoisin suomesta siitä alku liite FI ja kalapuikot tulevat pakastimesta ja suomessa on kylmä. Siitä yhdistelmä Fishfinger. Britannian suomalaiset ryhmässä joku oli julistanut ylpeytensä Saara Aallosta. Tämä on tullut jo tavaksi, että suomalaiset kokoontuvat suomikirkolle lauantaisin kisakatsomoon kannustamaan ja äänestämään Saaraa. Eilisessä showssa Louis Walsh oli opetellut vähän suomea ja käski "Googien aanestagaan" (Kaikkia äänestämään)