Postikortteja maailmalta.

Juuri viime viikolla tuntui että en enää pääse kaivamaan itseäni alemmaksi kuoppaani. Tämä siis käsittää lähinnä työkuoppani koska muuten elämä Lontoossa menee aika mukavasti, olen kotiutunut tänne todella hyvin. Kaikki tapahtuu tarkoituksen mukaisesti. Minulla oli pariskunta potilaana, joille sain kertoa että heistä nainen oli raskaana. Ennen kuin sain kertoa uutisen pariskunnalle, en tiennyt tilanteesta mitään. Minun piti toimia vain  viestin viejänä. Kun kerroin positiivisesta tuloksesta, nainen ja mies oli hämillään ja kyselivät että onko tämä totta. Siinä sitten tulosta analysoitiin hoitoapulaisen ja lääkärin kanssa ja tulimme siihen tulokseen että ei tästä voi erehtyä. Kysyin, että haluatteko että uusin testin ja pariskunta sanoi testin olevan neljäs. Varovaisesti sitten sanoin heille, "onnitteluni" ja poistuin paikalta. Myöhemmin käytävällä nainen oli kiittelemään minua ja sanoi hänen ja miehensä yrittäneen lasta ja puolitoista vuotta ja lapsi oli todella odetettu, h

Viime postaukseni jälkeen olen vain keskittynyt töihin ja salilla käymiseen. Olen hakenut paria työpaikkaa, mutta mistään ei ole kuulunut juuri mitään. Englannissa työtilanne sairaanhoitajalle on tosi hyvä, mutta huippupaikat ovat kivenalla, eteenkin plastiikka ja seksuaaliterveys, mistä olen varsinaisesti kiinnostunut. Ensiviikoksi minulla on sovittuna työhaastattelu gyneklinikalle. Annan parhaani mutta katsotaan miten käy. Töissä on mennyt taas miten nyt sen ottaa. Meillä aloitti kasa uusia sairaanhoitajia ja olen ollut vastaavana hoitajana usemman kerran, siitäkös pomo innostui minua piikittelemään ja nolaamaan muiden edessä.  Perjantaina sitten pomo pyysi minut, ehkä verukkeella, lukemaan jotain firman powerpointseja ja samalla kyseli mitä minulle kuuluu. Minä maailman äänekkäin ihminen, olen yleensä töissä hiljaa, koska en ala vääntämään pomon kanssa mistään, se ei vaan ole mulle luontaista. Pomo sitten yllättäen sanoi, että hän on kuullut että minulla on ongelma hänen kanssaan j