Postikortteja maailmalta.

Miten edes alkaisin kuvaamaan Amsterdamia? Sanat ei riitä kuvaaman sitä hypeä, mitä Amsterdam antaa. Ehdottomasti yksi lempi kaupungeistani, koko maailmassa. Menin tapaamaan Amsterdamiin ystävääni Annaa. Pari päivää Amsterdamissa hurahtikin todella nopeasti. Juotiin paljon olutta, heinekkenia tietysti. Kyllä me kulttuuriakin kerettiin harrastamaan, käytiin katsomassa Van goh museo joka oli pienoinen pettymys itse asiassa. Olen aina ollu Van Gohin fani mutta museo ei antanut minkäänlaista kihelmöintiä. Kun taas käytiin katsomassa Anne Frankin kotitalo, oh. Varautukaa tunteen purkaukseen kun pääsee koskettamaan läheltä samoja kuvoa, mitä Anne Frank liimasi seinälleen ollessaan piilossa natseilta juutalaisvainojen aikana. Amsterdamissa saa jonottaa melkein jokaiseen museoon, mutta Anne Frankissa jono eteni todella nopeasti, ahtaanpaikan kammoisille kuitenkin tiedoksi, että jossain kohdin Annen taloa on todella ahdasta. Tapasin myös jenkki-siskoni Allien joka oli tekemässä euro-trip

Olen saanut paljon kysymyksiä siitä, miksi matkustan mihin matkustan tai mikä matkustamisessa niin koukuttaa. Mielestäni Elisabeth Gilbert tiivistää sen niin kauniisti, että se voisi olla omasta suustani. "Truthfully, I'm not the best traveler in the world. I know this because I've traveled a lot and I've met travellers who are so physically sturdy they could drunk a shoebox of water from a Calcutta gutter and never get sick. People who can pick up new language where others of us might only pick up infectious diseases. People who know how to stand down a threatening border guard or cajole an unco-operative bureaucrat at the visa office. People who are the right height and complexion that they kind of look halfway normal where ever they go. I dont have these qualities. First of all, i dont blend. I am short and blonde and pink-complexioned, i am less a chameleon than a flamingo. Everywhere I go but germany, I stand out garishly. When I was in China, women used to come

Oon ollu reissussa nyt kaksiviikkoa ja teki sikahyvää päästä sukuloimaan perinteiseen Saksaan. Serkkuni isänpuolelta asuu pienessä söpössä Leopoldshafenin kylässä Ranskan rajalla. Vastaanotto oli ihana ja lämmin. Pari päivää Saksassa vierähti nopasti, Pääsin shoppailemaan, aluksi rahameno kauhistutti kunnes laskin, että olen elänyt 25e päiväbudjetilal 40 euron sijaan. Helposti siis tuhlasin 100euroa. Kuka sanoi että korkkareilla ei voi kävellä rinkan kanssa? Huonopuoli shoppailussa on että nyt rinkka pursuaa ja pitäisi osata päättää mitä voisi jättää matkalle. Pääsin myös eilen osalliseksi futis-bileisiin ja Saksa voitti! Varmasti johtui vain siitä, että minä olin Saksassa. Matkalla Hollantiin viereen istui Suomalaisia, toiset pari jotka olen tavannut reissun aikana. Ikäiseni tyttö katsoi muumeja kokomatkan, söpöä. Tietenkään en sanonut mitään, vään niinkuin kirjoittamaton travellerisääntö. ps. Jos joku ikinä keksii eksyä Karlsruheen, tsekkaa ZKM, valtava taidemuseo.

Vietin Milanossa ihanan pitkän viikonlopun. Asuin Merin kanssa, jonka olen tuntenut kuvataidekoulu-ajoilta lähtien. Lisäksi kävi sikahyvä tuuri koska meidän yhteiset ystävät Tiina ja Rami myös sattui olemaan Milanossa. Halusin Milanossa lazyass loman, eli pitkiä aamuja, kahvia ja keskusteluja. Se oli juurikin sitä ja aivan ihanaa. Toki Meri näytti mulle Milanoa sen verran, luulen että sain ihan hyvän käsityksen kaupungista ja sen ihmisistä. Bongattiin myös ainakin yksi malli, syötiin jäätelöä ja maksettiin ylihinta kahvista eli kaikki Italian tavoitteet täytettiin. Parhaat nähtävyydet on tottakai Duomo, goottilainen kirkko ihan Milanon sydämessä sekä upea katolilainen hautausmaa, arkkitehtuurin aarteita monelta vuosisadalta. Italiasta jatkoin matkaani pohjoiseen sukulaisiin Karlsruheen Ranskan rajalle. Pysähdyin Baselissa Sveitsissä mutta jotenkin minun ja Sveitsin suhde ei lämpene, ehkä palaan takaisin kun olen rikas ja pystyn ostamaan kahvin ilman että sydäntä kirpaisee.

Tämä pätkä oli reissuni pisin osuus. Matka Zurichiin kävi mukavasti, tarkoitukseni oli aluksi viettää pari tuntia zurichissa mutta siellä lämpö löi kasvoihin ja rahayksikkö oli raivostuttava. Kaikenlisäksi juna-asema oli hukassa (en siis löytänyt laitureilta juna-asemaa) ja kun lopulta löysin, neiti juna-asema ilmoitti minulle, että junareitti Milanoon on poikki koska raiteilla on lunta ja minun tulisi ottaa bussi. KÄÄK. Päätin sitten että riittää tämä sveitsi ja hyppäsin seuraavaan junaan. Eka junamatka ja bussimatkakin meni mukavasti kunnes päästiin Bellinzonaan. Sattumalta kysyin, että kai juna menee Milanoon? Ei. jee jee jerry cotton. Puolen tunnin päästä tuli juna, hyppäsin kyytiin. Kai tämä juna menee Milanoon? Ei. Mikäs siinä sitten, pari asemaa eteenpäin ja vaihto x 3. Onko Italialla jotain minua vastaan? Onneksi sentään vastassa oli ihanat Meri, Jacobo, Tiina, Rami ja Kali.

Saapuessani Bratislavaan sain heti fiiliksen, että nyt ollaan jossain. Reissussa ei olla oltu edes viikkoa ja rinkkakaan ei vielä paina. Olin tehnyt varauksen hostelliin rautatie aseman lähelle ja majoittauduin yhden vanhan Japanilaisen miehen kanssa. Aamulla lähdin uusien ystävieni, Kmetovien luokse aamiaiselle. Ajattelin aamiaisen jälkeen leikkiä vähän enemmän turistia ja ilmoittauduin turistikierrokselle. Se saattoi olla paras älynväläys koko reissun aikana. Tapasin Suomalaisen tytön, Helin. En voi sanoa, että olisin reissullani varsinaisesti yksinäinen, mutta olen kyllä höpöttänyt tuntemattomille ihan liikaa. Suomalaisen tapaaminen oli siis todella positiivinen yllätys. Yksin matkustaessa saa tehdä yksin päötöksiä ja pysähtyä kun haluaa, mutta perunoiden syöminen täydessä baarissa ilman seuraa on joskus vähän surullista. Ilta Kmetovien luona oli hauska ja pääsin paremmin sisään Slovakialaiseen perhe-elämään. Aamulla aikaisin hyppäsin junaan Wiiniin, matka kesti paikalli

Prahassa aloitin turistikierrokseni kommunistisen ajan museosta, kokemus oli suhteellisen hyvä kunnes saavuin videohuoneeseen jossa näytettiin pätkä historiaa joka johti samettivallankumoukseen, joku kukisti kommunistihallinnon 1989. Minä se olen nukkunut pikkulapsena tyytyväisenä kun ihmiset koki väkivaltaa Prahan kaduilla. Kokemus oli vähintäänkin ahdistava. Franz Kafkan museosta en sen sijaan saanut mitään irti, en varmaan ollut tarpeeksi intellektuelli tajutakseni. Praha oli lopulta ihan okei, mutta ei pääse minun ykköskaupunkieni listaan. Suuret odotukseni siis kohdistui Brnoon. Mut kas kummaa Brnossa satoi kaatamalla vettä. höh. Päätin, että parempi jatkaa matkaa koska olinhan viimetingassa jättänyt haltin housut kotiin. Junasta löytyikin hauskoja travellereit Australiasta ja Kanadasta jotka oli matkalla Budapestiin. Matka vierähti älyttömän nopeasti. ps. Olen tainnut oppia juomaan olutta.

Lähdin taas matkaan, en kerennyt hirveästi ressailla vasta kun näin ryanairin koneen. Mikä ihmeen peltipurkki! Ystäväni Verna puhui Singaporessa lentokoneista kuin karjavaunuista, tämä oli juuri sellainen. Mitäpä toki silä hinnalla muuta saisikaan. Matka Hahn lentokentältä Frankfurttiin kesti 2tuntia ja kello läheni jo puoltayötä kun lopulta pääsin asenalle. Olin sopinut meneväni yöksi uuden ystäväni Manun luokse mutten löytänyt paikallisbussia mistään. Kiersin juna-aseman varmaan 3kertaa ympäri säälittäen lausuen 'dubliner strasse' ka luulin osaavani Saksaa. Löysin lopulta porukan 17-vuotiaita jotka auttoivat oikeaan bussiin. Saatiin väittely myös aikaiseksi ruotsin oikeaoppisesta lausumisesta. Löysin lopulta Manun ja Manun äidin ja sain mahtavat yöunet jossain päin Frankfurttia. Sitten aloitin junaseikkailuni ja istuin 5 tuntia Dresdeniin josta jatkoin matkaani Prahaan. Matkakumppaneiksi siunautui Korealainen tyttö joka puhui ääneen koko matkan ja Tsekkiläinen poika jo

Itse en ole asiantuntija aiheessa, mutta aika monta reissuu olen mennyt jo rinkan kanssa. Olen oppinut pakkaamaan mieheltäni Mikolta, sitä ennen olin aiheesta ihan uuvatti. Rinkkani painoi tänäaamuna 10kg, pohdin kyllä että voisinko jättää sieltä jotain pois. Koska on kesä, en voinut pakata kaikkia rönttävaatteitani ja ajatella, että voisin jättää ne pois matkasta niin kuin Libanonissa. Nyt on kesä ja pitää olla kaunis. Melkein samat vaatteet on nyt testattu Singaporessa, toimii siis ihan hyvin kuumuudessa. Kopio passista ja matkavakuutuskortista. Itse hankin jopa tätä reissua varten eurooppalaisen sairasvakuutuskortin. Sen lisäksi matkustustottumuksistani riippuvainen tapiolan matkavakuutuskortti reissaa mukana. Wc-paperi, se kaikkein pyhin. Mukana rullallinen hyvyyttä. Passista on otettu kopio ja kyllä äiti, otan mukaan rahavyön. Minusta on tullut vanha mutta koska matkustan yksin, olen mielummin yksin älykäs kuin yksin kusessa. Otan mukaan kaksi pankkikorttia, toinen on ele