Postikortteja maailmalta.

Saavuimme Budapestiin, tuohon mahtavaan historialliseen Kaupunkiin, jonka historia ei mahdu 12 tuntiin, jota vietimme välilaskullamme kohti Libanonia. Budapest on Unkarin pääkaupunki jonka tonava jakaa läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin. Onneksemme meillä oli opas Adam, joka oli vieraanamme Porissa viime toukokuussa. Adam näytti meille pääkaupunkinsa parhaat nähtävyydet kuten linnakorttelin, kuninkaan palatsin, puistot, luistin radat ja paljon muuta. Adamiin tutustuttiin cs-palvelun kautta.  Unesco on kuvaillut Budapestin kaupunkimaisemaa yhdeksi vaikuttavimmaksi koko maailmassa ja onhan se aikamoinen. Päiväksi kannattaa hankkia 24:n tunnin matkustuskortti joka kattaa kaikki Budapestin julkiset kulkuneuvot (junaa lukuunottamatta?). Lippu maksaa 1550 florintia (5 euroa) ja sen saa ostettua terminaali kakkosen kakkos kerroksesta postista, Relay-lehtikioskista tai tourinform- matkatoimistosta. Bussi Budapestiin (200E) lähtee alimmasta kerroksesta ja vie suoraan  Kőb

Pakkaaminen on jotain niin raivostuttavimpaa puuhaa ikinä! Olen kuitenkin huomannut, mitä enemmän reissuja ollaan tehty Mikon kanssa, sitä ammattiurheilijamaisempaa valmistautumisesta on tullut. Itselleni ei riitä, että laukkuun heitetään aurinkorasvaa ja parit bikinit (Haluaisin kyllä pakata sillä tavalla) vaan pakkaamisen suunnittelu vie paljon enemmän aikaa ja suunnittelua. Perusjuttuja, mitä täytyy olla mukana esimerkiksi on matkapyyhe . En muista, että olisin koskaan ollut hostellissa yötä, jossa pyyhkeet kuuluisivat hintaan. Retkipyyhe ei paina paljon ja liimaantuu iholle mukavasti kiinni suihkun jälkeen. Uusin satsaukseni (= Äiti osti) on matkalakana . 300g painava matkalakana on todella hyvä juttu kun ei koskaan tiedä, kuinka likaisissa lakanoissa joutuu nukkumaan missäkin. Lisäksi, sinulla on aina peitto mukana missä tahansa oletkin. Aikaisemmin olen raahannut mukanani pussilakanaa joka ei kuitenkaan vaikka kotoisa onkin, ole ihan yhtä kätevä koska vie niin paljon pain

Kun matkustaa joulun aikaan, joutuu pakottamattakin törmäämään kiireeseen. Kaikille pitää hankkia pakettia ja juosta edes takaisin. Itse valmistin poikaystävän joulukortit mutta itse tyydyn lähettämään kortteja maailmalta. Viime vuonna tähän aikaan valmistauduttiin Siperian matkaan ja täytyy myöntää, että sinne oli vähän helpompi valmistautua kuin tälle reissulle. Siperiaa varten täytyi hankkia uudet toppahousut, toppatakki, kerrastoja, hanskat ja pipo. Mitä pitää ostaa jos lähtee haaleaan sateiseen kesään? Miltä tuntuu +18 jos sataa kokoajan?

Libanon tuo falafelien luvattu maa. Missä länsi tapaa idän ja arabialaisen kulttuurin. Olen jo pitemmän aikaa halunnut matkustaa lähi-itään. Olen käynyt kerran Tunisiassa mutta all inclusive loma koskaan lähtemättä hotellilta, ei ehkä vastaa täysin käsitystäni arabialaisesta kulttuurista. Olin haaveillut matkustavani Omaniin mutta Mikko ei ollut samaa mieltä. Hän antoi minulle listan lähi-idän maista josta minä sain valita mihin matkustetaan. Vaihtoehdoista ensimmäisenä jäi pois Saudi-Arabia, jossa emme olisi voineet syödä edes samassa ravintolassa. Dubai oli liian turistinen ja Israelin halusin nähdä joskus myöhemmin. Parin tunnin surffaamisen jälkeen eri suurlähetystöjen sivuille jäljelle jäi Jordania sekä Libanon. Nopea googlettaminen toi tuloksen, Beiruttiin oli halpaa lentää. Yleensä ihmiset ovat kysyneet minulta, että mikä elämänvaihe sinulla on menossa kun et voi matkustaa normaaleihin paikkoihin. Mikä on normaalia minä kysyn? Olen tajuttoman mukavuudenhaluinen ihminen; en matk

Käytiin siis Saksan pääkaupungissa Berliinissä. Berliini sijaitsee n. 70 km Puolan rajalta ja siellä asuu 3,4 mijoonaa ihmistä. Berliini on todella mielenkiintoinen kaupunki juuri sen kylmänsodan statuksensa takia kun se jakautui Itä-Berliiniin Ja Länsi-Berliiniin joka jakautui 1961 muurilla. Me nyt kuitenkin olimme tässä postmodernissa Berliinissä. Johon lopulta pääsimme suunniteltua myöhemmin Blue1:n takia. Yövyimme Sun flower hostellissa, 45 e yö. (http://www.sunflower-hostel.de/de/) Hotellin hyviä puolia olivat sijainti (kaksi pysäkkiä itään Alexanderplazilta) sekä todella hyvä kolmen euron aamiainen. Kuten jokaisessa traveller-hostellissa, kannattaa varautua siihen että huoneet eivät ole äänieristetyt. Käveltiin jalkamme kipeäksi katsellen nähtävyyksiä. Käytiin Guggenheimin museossa, Bradenburgin portilla joka on Berliinin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Brandenburgin portti rakennettiin Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n hallituskauden aikana 1788–1791. Matka jatku

Tulipa käytyä vähän Berliinissä. Halusin yllättää avomieheni hyvittääkseen kamalan vuosipäivän. Vuosipäivänä oltiin matkalla Mongoliaan hytillisessä käteensä räkääviä mongoleja. Päivä alkoi tosi hienosti kun allekirjoittanut sai selville, että kelloja olisi pitänyt siirtää edellisenä yönä. Oli tosi kiva herätä tunnin liian myöhään matkalle, mutta onneksi suurinosa tavaroista oli edes pakattu edellisenä päivälle. Tapasin Mikon Helsingissä muta Mikko sai selville vasta lentokentän check-inissä että ollaan matkalla Berliiniin ja mikäs sen hauskempaa. Matkanhan piti alkaa maanantai-iltana mutta kahden tunnin odotuksen jälkeen ei oltu vieläkään koneessa. Lopulta kun pääsimme koneeseen, saimme todistaa upeinta humalaisten-dialogia mitä voi olla. Harmitti myöhemmin etten kuvannut koko hommaa. Jokatapauksessa, poliisi-sedät hakivat nämä kaksi sankaria ulos. Mutta ei siinä vielä kaikki, kun luulimme että olimme valmiita lähtöön kapteeni kuuluttaa, että koska on jo myöhä niin tämäkin le

Loma alkaa olla taas lopuillaan ja aika palata ah niin rakkaan opinnäytetyön tekemiseen. ehkä kun valmistuu niin voi ottaa sitten vaikka paikan Etiopiasta niin sitten saa taas matkustaa sydämensä kyllyydestä! Vasemmisto-porkkanoita! On hirveän vaikeaa erotella piirteitä Tanskalaisuudessa ja Suomalaisuudessa koska olen ollut täällä jo niin paljon. Tärkeintä on varmaan, että Tanskalaiset arvostavat ainakin ruokaa ja perhettä enemmän kuin suomalaiset. Kieli on myös sellainen että sitä en vieläkään osaa, vaikka ymmärrän suurinpiirtein mistä puhutaan, mutta jos minun pitäisi jotain johonkin vastata niin ei hajuakaan. Tarkoitukseni oli viime reissun jälkeen alkaa opiskelemaan Venäjää, kai mä sitten sitä Tanskaakin alan opiskelemaan. Tai sitten vaan ruotsia. En tiedä, olen hirveän huono kielissä. Kööpenhamina yksistään on hieno paikka, mutta suosittelen kyllä matkustamista pitkin Tanskaa. Junalla matkustaminen ei ole halvinta herkkua ja vaikka kaikki kaupungit saattavat junan ikku

Ajattelin, että miksei pohjoismaatkin kävisi blogattavaksi? Olenhan suomen ulkopuolella. Lähdin siis taas reissuun oltuani suomessa kuukauden. Nyt kohteena oli aina niin ihana Tanska. Laskeskelin että tämä reissu on nyt kuudes kerta täällä. Eka reissu oli 2001 "partio" leirille jonka järjesti Rovaniemen srk, seuraava reissu taisi olla Danacup jolloin käytiin vähän pelailemassa Ropsin kanssa futista ja sijoittumassa huonosti vuonna 2002, sen jälkeen käytiin Guldborgsund-leirillä 2005, jolloin ystäväni Elisa tapasi tulevan miehensä ja se selittää nämä loput reissut tänne. Tanska on todella mukava maa, sanovat että täällä asuu maailman onnellisinta kansaa. Mutta täytyy myöntää kaikki on aika iloisia ja hemmetin mukavia. Tällä kertaa tein tosi helpon reissun, sain lentoliput 140 euroa Helsinki - Kööpenhamina ja tein junamatkan tänne Koldingiin jossa vietän seuraavat neljä päivää rentoutuen kummipojan kanssa. odottelen vielä tänää saapuvaksi omaa Situani, joka lentää He

Kirjoittelin nyt ylös ajatuksia toisille vinkiksi jos suunnittelevat kyseistä reissua. -nyt kun itse tein reissun talvella, voin suositella sitä. Kesällä toki sää on mukavampi ja ehkä helpompi kulkea kun ei ole niin pirun kylmä kokoajan. Mutta siperian kokeminen talvella on kieltämättä eksoottista -En suosittele reissua ensimmäiseksi ulkomaanmatkaksi. Reissulla tulee vastaan sellaisia lainalaisuuksia, että niihin on tottunut vain jos on jo kokenut pari kertaa epätoivoa jossainpäin maailmaa. Säästä kulttuurishokki ja käy ensin jossain euroopassa, jos et sitten ole niin seikkailunnälkäinen. - Aikaa matkaan kannattaa varata vähintään kolme viikkoa - Jos on kasvissyöjä, kannattaa varata kuivamuonaa mukaan matkan ensimmäisiksi päiviksi, koska Venäjältä löytyy vaihtelevasti ruokaa. Itse pääsimme kunnon kauppaan vasta Tartastaniassa. Kasvisruokailijat eivät välttämättä Venäjällä pääse täyttämään kulttuurisia nautintojaan samalla tavalla kuin lihansyöjät. - Matka on turvallinen, Mongoliaiset t

Kiinahan sensuurinsa takia ei antanut minun kirjoittaa matkakertomuksiani teille, siispä postaan ne näin jälkeenpäin. Maailan suurimman väkiluvun omistama Kiina kyllä yllätti minut täysin. Oli aikaisemmin dissannut kyseistä maata, en kyllä enää muista miksi mutta joku lie asenne vamma oli. (Nyt se on kuitenkin kadonnut) Peking oli kiva kaupunki jossa oli helppo liikkua, kaikki oli järjestetty fiksusti ja porukka oli mukavaa. Alkoi jo vähän epäilyttämään että onks tää nyt ihan totta? Matkustellessa nyt on kuitenkin jo tottunut että syljetään päälle, tökitään ja kusetetaan. Kiina oli kuitenkin päinvastainen kokemus ja erittäin positiivinen. Ensimmäinen Pekingihminen löytyi n. 300 000 sitten joten kai niillä on ollut aikaa tottua turisteihin sitten. Lyhyesti Peking oli meille: hutongit, Kiinan muuri, kiellettykaupunki, MAO (on muuten pieni mies), taivallisenrauhan aukio ja tottakai my personal favorite: Silkstreet. Mikko söi koiraa ja mä nautin tofusta josta sain kyllä yliannostuksen. Her

Paivat Mongoliassa alkaa olla kohta ohi, keskiviikkona on tarkoitus vaihtaa maata. Mongolia ei ehka ihan vastannut mun stereotyyppisia kuvitelmia mutta ihan mukava paikkahan tama Ulaan-Bator on. Ainakin Mongolilaiset ovat tosi reilua ja mukavaa porukkaa. Sen sijaan negatiivisena juttuna ovat vastaan tulleet ne lankkarit, niita sikiaa jokapuolelta. Valilla on vahan sellainen olo kun olisi thamelilla taas. Sita kun ei enaa tunne itseaan niin uniikiksi niin se vaan ei ole hauskaa, ei vaan. Ehka lankkareissa eniten arsyttaa se, etta kun on itsekkin jo tallainen travelleri, niin alkaa jo ehka vahan arvostelemaan muitten reissuja ja niitten vaativuutta ja ehka ei sitten itse jaksa enaa kuunnella tarinoita toisten reissuista ja hypetysta paikoista joissa ei ole kaynyt mutta ehka haluaisi joskus kayda. Aikamoinen oravanpyora? Toisekseen, oon laskeilly aika paljon taalla Ulaan-Batarissa enka ole lahtenyt esimerkiksi hevosajelulle vaikka olisi ollut mahdollisuus, mutta en koe etta mun tarviikaan