Postikortteja maailmalta.

  Hiphei hurraa. Onko mitään parempaa fiilistä, kuin se kun saa lentolipun varausnumeron käteensä? Kahdeksan kuukauden hampaan kiristelyn jälkeen Suomessa olen taas saannut elämälleni suunnan.   Minunhan ei toki pitänyt enää matkustaan aasiaan, eteenkään Indonesiaan, johon olen kehittänyt pienen rakkausvihasuhteen. Sain kuitenkin sellaisen tarjouksen lähteä, että jopa kaksi päivää kerkesin asiaa miettiä. Ajatelkaas, ihan rationaalisesti mietin asiaa kunnes tajusin puhuttuani ystäväni kanssa, että haloo Eeva nyt lähdet reissuun. No minäpä siis lähden.   Elikkä siis, kahden kuukauden päästä tulee bikinit käyttöön. Tämä nainen nimittäin lähtee takaisin Balille.   Eevis

Jaavalla varsinaisesti ei ole kallista, mutta kun on kallismaku kertyy kuluja. Päätettiin siis ottaa yöjuna Bandungiin. Vähän pelotti matkustaa kahtena vaaleana naisena junassa, mutta pelko oli lopulta aiheetoon, juuri kukaan ei meihin kiinnittänyt huomiota. Bandung Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, Bandung oli aikamoinen pettymys henkkamaukkaa lukuunottamatta. Reissuväsymyskin oli jo viikon reissaamisen jälkeen. Reissun aikana sattui myös tavallista kovempi vesisade ja jäätiin taksikuskin kanssa kiinni ruuhkaan. Aluksi päätetttiin että antaa mittarin raksuttaa, ei tässä hevosen selässä olla. Katseltiin kun useat skootterikuskit kaatuivat mäessä veden virran mukana ja juuttuivat bussien alle huutamaan apua. Lopulta kuitenkin taksikuskilla loppui hermot ja päätettiin että lähdetään ylittämään siihen mennessä jo pieneksi lammeksi muodostunutta tietä. Vesi oli siis yli puoleenvyötäröön. Otettiin Alinan kanssa kädestä kiinni ja molemmilla silmät kiinni ylityksen ajaksi. M...

Päästiin Yogyakartaan myöhään illalla. Olin aikaisemmin onneksi käynyt Yogdassa niin tiesin parhaat paikat saada taksit. Oltiin aikaisemmin varattu majoitus dormiin, mutta kun tajuttiin että dormi tarkoitti parisänkyä ehkä vieraan kanssa päätetitin, että perutaan ja etitään uusi. Koska kyseessä oli muslimien uusivuosi paikkaa oli mahdotonta löytää. Onneksi lopulta löydettiin pienen pieni Sabina Homestay johon päästiin yöksi. Seuraavana päivänä vuokrattiin skootteri ja lähdettiin tutustumaan Yogyakartan liikenteeseen. Yogyakartassa jengi ajaa paljon hitaammin ja rauhallisemmin kuin Balilla niin se sopi meille mainiosti. Käytiin tutustumassa Prambanan temppeleihin, skootterilla matkaa oli noin 15 km joka taittui todella nopeasti. Candi Prambanan on 800-luvulta lähtöisin oleva hindutemppelien kokoelma joka rakennettiin Brahma, Vishnu sekä Shiva- jumalille. Seuraavana päivänä lähdettiin seikkailemaan viidakkoon (vihdoinkin) ja käytiin pieni haikki lähellä Agungin tulivuorta. ...

Surabayaa kun oltiin tarpeeksi ihmetelty siirryttiin junalla Yogyakartaan. Junaliput hoitui lopulta netissä kun saatiin vaan oikea pankkikortti toimimaan. Liput saatiin kätsysti tulostustkoneesta johon vaan näppäiltiin koodi ja tsädäm liput kouraan. Paikat oltiin varattu eksekutif luokkaan, joka on paras luokka missä Indonesiassa voi matkustaa. Toinen luokka on Bisnis ja kolmas ekonomi. Eksekutif on ainoa luokka missä tasanvarmasti on jokaisessa vaunussa AC sekä paikkavaraus. Bisnes on sama juttu mutta usein tuulettimella. Ekonomissa paikat ei ole yksilöity ja jengi voi istua mihin tahansa, pitkin poikin lattiaa ja tuoleja. Sen lisäksi reissuun voi ottaa koko suvun sekä kanat. Fania ei luonnollisesti ole. Ekskutifjunat kulkevat myös nopeampaa kuin mikään muujunaluokka. Me lähinnä haluttiin mukavuutta AC:sta koska Indonesiassa on välissä vähän turhankin kuuma. Lippu valtion rautateiden parhaaseen luokkaan maksoi noin 20 euroa ja kilometrejä sillä pääsi 335 kilometriä. Surabayan ju...

Kuuden rankan kouluviikon jälkeen oli aika suunnistaa Jaavalle. Jaava on yksi  Indonesian saari jossa sijaitsee pääkaupunki Jakarta. Tämä oli neljäs reissuni Jaavalle. Sain kaverikseni Saksalaisen Alinasta. Olin alunperin suunnitellut lähteväni reissulle yksin mutta turvallisuuden takia reissukaveri oli tosi bueno. Yleisesti Jaavalla on suhteellisen turvallista mutta valkoinen nainen on aina valkoinen nainen ja kun liikutaan alueilla joissa ihmiset eivät ole tottuneet länsimaalaisiin saa osakseen aikamoista tuijotusta ja ihmetystä. Tämä ei tosin ole mitenkään vaarallista, tilanne tuottaa lähinnä ahdistusta.  Reitti oli suhteellisen helppo selvittää. Ennen reissua ostettiin lennot Balilta Surabayaan ja Jakartasta takaisin Balille. Juna-aikataulut oli aika suhteellisen säätämisen takana ennen reissua, mutta luotettiin siihen, että kyllä ne jotenkin sitten hoituu.  Ensimmäinen etappi Surabaya. Ensimmäinen yllätys meille oli, että taksi lentokentältä maksoi iha...

Sain kunnian toimia turistioppaana Sannalle, Emmalle ja Jamesille jotka tulivat käymään Balilla. Sannalla oli kuitenkin parempi idea: lähdetään Jaavalle; Yogyajakartaan. Itse olin käynyt Jaavalla aikaisemmin kahdesti, mutta uusi kaupunki oli hyvä idea. Balilta lento Yogyajakartaan (Adisucipto) kesti reilun tunnin. Yogyajakarta on provinssi Jaavan etelärannikolla. Yogyakartan asukasluku on noin 400 000 asukasta. Yogyajakarta on ennen toiminut myös Jaavan pääkaupunkina. Seikkailu aloitettiin juhlimalla allekirjoittaneen synttäreitä sushilla. Koska olin kerrankin turistina liikenteessä, minullakin oli kerrankin mahdollisuus tutustua paikkoihin eristä näkökulmasta kuin yleensä. Meidän ykköskohde oli Borobudur, buddhalainen pyhättö noin tunnin matkan päästä Jogdasta, mutta kävimme useammassa paikassa ja kiertelimme Yogdan katuja. Ihan ensimmäisenä käytiin tsekkaamassa Indonesian aktiivisin ja vaarallisin tulivuori Merapi. Paikkaa kuulemma pääsisi pällistelemään näköalapaikalta. Pai...