Postikortteja maailmalta.

Alkaa olla aikamoinen viimeinen countdown ESAU:ssa. Otin tänään saikkupäivän itselleni eli toisin sanoen jäin vuosilomalleni tänään. Pomo ei varmasti ole iloinen tästä, mutta eipä toisaalta kiinnosta. Mulla on siis enää kolme vuoroa jäljellä vanhalla osastolla ja sitten pääsen uuteen paikkaan. Kävin jo tapaamassa uutta pomoa ja tilaamassa itselleni hoitsumekon! Ensin ajattelin että omg en ikinä tule käyttämään mitään hoitsumekkoa mutta tässä hyvinkin vanhanaikaisessa yhteiskunnassa se näyttää ihan kivalta! Pidän vielä kuitenkin tallessa kaikenvaralta ainakin toisen vanhoista tunikoistani, enkä palauta niitä vanhalle pomolle ihan vielä. Perinteinen hoitsumekko, mekon kanssa saa käyttää vain mustia tai ihonvärisiä sukkahousuja. Kengät tulee olla mustat. Kesällä voi saada luvan esimieheltä ottaa sukkahousut pois jalasta. Tässä on ollut vähän kaikenlaista sen jälkeen kun tulin suomesta. Koska olen vähän tyhmä, olin lähettänyt graduni kansitukseen pariviikkoa sitten, ajatellen et

Vietin viikonlopun suomessa. Olen viimeisen kahdeksan kuukauden aikana viettänyt suomessa alle kaksi viikkoa. Suomessa vierailu luo aina aikamoista reflektiota elämälle ja asumiselle. Tästä reissusta jäi todella kaksia-jakoinen olo. Ihan miettimällä nyt mietin plussi ja miinuksia molempien paikkojen välillä. Tässä pari esimerkkiä: Lontoo/Englanti - Paskatyö - Paska systeemi hoitaa mitään asiaa - Kallista asua + Aina tekemistä + 24/h takeaway + Kaiken keskiössä + Palkka ja etenemismahdollisuudet työelämässä Helsinki/Suomi - Ketjutustyö - Paska sää - Unelmientappamis -asenne - Ylläteksetön elämä + Halpa vuokra + Asiat hoituu helposti Tällä hetkellä Suomi on kuitenkin vain paikka missä vieraillaan ja asun täällä toistaiseksi. Aloitan uuden työn alle kuukauden päästä, ehkä siitä aukeaa uusi sivu. Sain tänään uuden työpaikan työtarjouksen ja se näytti ihan hyvältä. Eli vanha pomo on sanonut että oon ihan ok ja englannin rikosrekisteristä ei

Sain tänään kivan yllätyksen kun tulin töihin yövuoroon. Tupa täynnä aivan sairaan kipeitä ihmisiä. Esaussa oli käyny 26 potilasta ja mulle jäi 10 ihmistä ihmeteltäväksi. Ensinnäkin sairaala oli ihan tukossa nii eihän siellä ollu paikkoja kellekkää. Riemua repi myös narkki joka oli vetäny heroiinia muualle kuin suoneen mikä oli jättänyt kauniin tulehtuneen käden jäljelle. Pari veemäistä mummoa myös itki miksi nuoret naiset saa olla sängyssä mutta hänen täytyy olla nojatuolissa. Tuhat ja sata kertaa "im so sorry" "i am so sorry" "I am so sorry" jokaiselle. Erikseen. Kolme kertaa. Lopulta saatiin paikka jokaiselle. Lääkäri kerkes jo valituksensa mulle sanoa kun en saa kanyloida. Lupas tehdä valituksen johtoportaaseen. sanoin että anna mennä, että en kanuloi ketään jos ei ole hätätilanne. Lopulta yksi potilas nojatuolissa. Tramadolia naamaan ja potilas unille, lopuille korvatulpat korviin ja pahoittelut. Edessä neljän ihmisen paperit jotka pitäisi taiteilla p

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai