Kolme kuukautta alkaa olemaan ohi Nepalissa ja on aika nostaa kytkintä. Luonnollisesti ihmisten tiet eroavat. Itse säästyn kyyneliltä koska olen suhteellisen onnellinen että pääsen vaihtamaan paikkaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi nauttinut ajastani Nepalissa vaan ehkä enemminkin siitä, että kaipaan oikeaa elämääni. Elämä Kathmanduussa ei ole ollut helppoa, totta kai mikään elämässä ei muutenkaan ole. Usein kun ihminen astuu uuteen kulttuuriin, roolit vaihtuvat. Ihmiset voivat koota heille sellaisen identiteetin mitä itse haluavat olla. Uusien ihmisten ja asioiden keskellä elämästä voi tulla valheellista. Itsensä pitäminen itsenään on vaikeaa kun saa olla mitä haluaa. Lopullisen reflektion aika onkin vasta kun pääsen kotiin. Lopullinen kulttuuri-shokki onkin vasta edessä kun palataan elämään missä rahat loppuu, on kylmä ja laskuja pitää maksaa. Jatkuvaan kiireeseen on mahdotonta valmistautua maassa missä ajan käsitettä ei juuri ole. Jotta en kuulostaisi liian katkeralta, olen kii