Otsikko on ystäväni Christopherin lausahdus integroitumisesta balilaiseen kulttuuriin. Olin juuri valittanut hänelle juurettomuuttani terassilla istuessani. Kävin Suomessa pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa maailmalle lähtöni jälkeen. Perheeni näkeminen oli aivan ihanaa mutta Poriin päästyäni huomasinkin, että asiat olivat muuttuneet. En toki ole idiootti, asiat muuttuvat kun ihminen on poissa mutta muutos oli paljon radikaalimpi kuin odotin. Iskä ja Äiti äitin 60-vuotisjuhlissa. Suomessa minut valtasi jokin uusi tunne jota en ollut tuntenut aikaisemmin. Ehkä kuvailisin sitä parhaiten jonkinsortin kansallisylpeydeksi, ilo, jonkinlainen pakahtuminen siitä, että tulin takaisin Suomeen. En ole mielestäni koskaan tuntenut sellaista tunnetta. Olin niin onnellinen, että pääsin takaisin kotimaahani. Vastassa lentokentällä oli vielä ystäväni Heidi, joten itkuhan siinä tuli. En ollut ymmärtänyt kuinka tärkeää minulle oli ollut, että joku tulisi minua vastaan lentokentälle.