Hei vaan Nepalista. Arki alkaa rutiinisoitua, enää kaikki 20 ihmistä kuuden ihmisen mini pakussa eivät herätä samanlaista hämmästystä kuin aikaisemmin. Myös yskä, oksentelu ja vatsataudit on ihan tavallista. Huomenna alkaa kirurginen harjoittelu. En yleensä pidä mitään kirjaa mistään maailman ystävänpäivistä tai muista, nepalissa asia on erikseen koska jos kyseessä on joku maailmaa ihmeellisempi pyhä tai juhlapäivä meidän ei tarvitse tehdä töitä. Eli jos en ole koskaan ennen viettänyt naisten päivää niin nyt vietän. Myös hinku pois Kathmanduusta on alkanut, älkää käsittäkö väärin. Ei Nepalista pois, vaan pelkästään tästä haisevasta tomupilvestä, maaseudulle. Tottakai olen myös innoissani siitä, että rakkaat äiti ja iskä tulevat tänne kahden viikon päästä! Ja plus ihana poikaystäväni Mikko ensikuun alussa :) Viikon parhaat/kauheimmat spottaukset: 1) Monkey temple. Ehdottomasti illalla, aamulla täynnä turisteja ja kaikkea tietysti mitä niille voi myydä. Illalla enemmän apinoita ja munkk...