Postikortteja maailmalta.

Jaavalla varsinaisesti ei ole kallista, mutta kun on kallismaku kertyy kuluja. Päätettiin siis ottaa yöjuna Bandungiin. Vähän pelotti matkustaa kahtena vaaleana naisena junassa, mutta pelko oli lopulta aiheetoon, juuri kukaan ei meihin kiinnittänyt huomiota. Bandung Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, Bandung oli aikamoinen pettymys henkkamaukkaa lukuunottamatta. Reissuväsymyskin oli jo viikon reissaamisen jälkeen. Reissun aikana sattui myös tavallista kovempi vesisade ja jäätiin taksikuskin kanssa kiinni ruuhkaan. Aluksi päätetttiin että antaa mittarin raksuttaa, ei tässä hevosen selässä olla. Katseltiin kun useat skootterikuskit kaatuivat mäessä veden virran mukana ja juuttuivat bussien alle huutamaan apua. Lopulta kuitenkin taksikuskilla loppui hermot ja päätettiin että lähdetään ylittämään siihen mennessä jo pieneksi lammeksi muodostunutta tietä. Vesi oli siis yli puoleenvyötäröön. Otettiin Alinan kanssa kädestä kiinni ja molemmilla silmät kiinni ylityksen ajaksi. M

Päästiin Yogyakartaan myöhään illalla. Olin aikaisemmin onneksi käynyt Yogdassa niin tiesin parhaat paikat saada taksit. Oltiin aikaisemmin varattu majoitus dormiin, mutta kun tajuttiin että dormi tarkoitti parisänkyä ehkä vieraan kanssa päätetitin, että perutaan ja etitään uusi. Koska kyseessä oli muslimien uusivuosi paikkaa oli mahdotonta löytää. Onneksi lopulta löydettiin pienen pieni Sabina Homestay johon päästiin yöksi. Seuraavana päivänä vuokrattiin skootteri ja lähdettiin tutustumaan Yogyakartan liikenteeseen. Yogyakartassa jengi ajaa paljon hitaammin ja rauhallisemmin kuin Balilla niin se sopi meille mainiosti. Käytiin tutustumassa Prambanan temppeleihin, skootterilla matkaa oli noin 15 km joka taittui todella nopeasti. Candi Prambanan on 800-luvulta lähtöisin oleva hindutemppelien kokoelma joka rakennettiin Brahma, Vishnu sekä Shiva- jumalille. Seuraavana päivänä lähdettiin seikkailemaan viidakkoon (vihdoinkin) ja käytiin pieni haikki lähellä Agungin tulivuorta.

Surabayaa kun oltiin tarpeeksi ihmetelty siirryttiin junalla Yogyakartaan. Junaliput hoitui lopulta netissä kun saatiin vaan oikea pankkikortti toimimaan. Liput saatiin kätsysti tulostustkoneesta johon vaan näppäiltiin koodi ja tsädäm liput kouraan. Paikat oltiin varattu eksekutif luokkaan, joka on paras luokka missä Indonesiassa voi matkustaa. Toinen luokka on Bisnis ja kolmas ekonomi. Eksekutif on ainoa luokka missä tasanvarmasti on jokaisessa vaunussa AC sekä paikkavaraus. Bisnes on sama juttu mutta usein tuulettimella. Ekonomissa paikat ei ole yksilöity ja jengi voi istua mihin tahansa, pitkin poikin lattiaa ja tuoleja. Sen lisäksi reissuun voi ottaa koko suvun sekä kanat. Fania ei luonnollisesti ole. Ekskutifjunat kulkevat myös nopeampaa kuin mikään muujunaluokka. Me lähinnä haluttiin mukavuutta AC:sta koska Indonesiassa on välissä vähän turhankin kuuma. Lippu valtion rautateiden parhaaseen luokkaan maksoi noin 20 euroa ja kilometrejä sillä pääsi 335 kilometriä. Surabayan ju

Kuuden rankan kouluviikon jälkeen oli aika suunnistaa Jaavalle. Jaava on yksi  Indonesian saari jossa sijaitsee pääkaupunki Jakarta. Tämä oli neljäs reissuni Jaavalle. Sain kaverikseni Saksalaisen Alinasta. Olin alunperin suunnitellut lähteväni reissulle yksin mutta turvallisuuden takia reissukaveri oli tosi bueno. Yleisesti Jaavalla on suhteellisen turvallista mutta valkoinen nainen on aina valkoinen nainen ja kun liikutaan alueilla joissa ihmiset eivät ole tottuneet länsimaalaisiin saa osakseen aikamoista tuijotusta ja ihmetystä. Tämä ei tosin ole mitenkään vaarallista, tilanne tuottaa lähinnä ahdistusta.  Reitti oli suhteellisen helppo selvittää. Ennen reissua ostettiin lennot Balilta Surabayaan ja Jakartasta takaisin Balille. Juna-aikataulut oli aika suhteellisen säätämisen takana ennen reissua, mutta luotettiin siihen, että kyllä ne jotenkin sitten hoituu.  Ensimmäinen etappi Surabaya. Ensimmäinen yllätys meille oli, että taksi lentokentältä maksoi ihan sikana. Olin

Sain kunnian lähteä vaihtariporukan kanssa Lembonganille. Olen suunnitellut saarireissua jo iät ja ajat mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi lähteä. Totuus lienee se, että vihaan laivoja. Jos et vielä ymmärtänyt, niin vihaan laivoja. Ruotsinristeilyt ovat minulle kaamea painajainen. En edes muista milloin olisin viimeksi jossain purkissa istunut, no ehkä Tallinnaan pari vuotta takaperin Iinan kanssa. Mutta siis: vihaan laivoja. Ensimmäinen takaisku tulikin kun lopulta join satamaan ja näin merenkäynnin. Ei jeesus, en varmasti mene tonne. Kyse ei niinkään ole siitä, että minulle tulisi pahaolo, en vaan kykene istumaan missään paikassa mistä ei pääse ulos. Tämä luo minulle ääretöntä ahdistusta ja näin on ollut jo kymmenen vuotta. Pari kymmentä paniikkipuhelua Kaisalle ja Amerikkaan päästiin lopputulokseen: päätä vasta sitten kun näet veneen että menetkö sinne. Lopulta kun vene tuli nousin kuin robotti astellen pehmeään hiekkaan, täälläpäin veneet tulevat suoraan beachille, jot

Syksy tulee ja pakarat palaa Aloitin pari viikkoa sitten työharjoittelun Asia Exchangella täällä Balilla. Asia exchange on organisaatio joka mahdollistaa edullisen opiskelija-vaihdon Aasiaan. Balilla on nyt 148 vaihtaria ja kyllä, tekemistä riittää. Meillä on tyyppejä ympäri maailmaa, ihan pari mainitakseni on Amerikkaa, Australiaa, Ranskaa, Kreikkaa, Saksaa, Suomea... eli todella värikäs joukko. Aikani on siis mennyt aikalailla opiskelijoiden kanssa koheltamisessa. Työni on todella monipuolinen ja vaikka sormi meneekin välillä suuhun, niin olen kyllä nauttinut todella paljon hommasta. Voinpa sanoa, että on unelma työpaikka, kaikkine kulttuureineen ja ongelmineen. Vaihtareiden kanssa Seranganissa. Jännää tässä työharjoittelijana olossa on, että en uskonut että oma näkökulma ja kontrasti on näin erilainen verrattuna aikaisempiin vaihtokokemuksiin. Itsehän kuitenkin juuri lopetin oman vaihtarilukukauteni.  Istuin torstaina yksien vaihtarien bileissä ja tajusin kattelevani b

Sain kunnian toimia turistioppaana Sannalle, Emmalle ja Jamesille jotka tulivat käymään Balilla. Sannalla oli kuitenkin parempi idea: lähdetään Jaavalle; Yogyajakartaan. Itse olin käynyt Jaavalla aikaisemmin kahdesti, mutta uusi kaupunki oli hyvä idea. Balilta lento Yogyajakartaan (Adisucipto) kesti reilun tunnin. Yogyajakarta on provinssi Jaavan etelärannikolla. Yogyakartan asukasluku on noin 400 000 asukasta. Yogyajakarta on ennen toiminut myös Jaavan pääkaupunkina. Seikkailu aloitettiin juhlimalla allekirjoittaneen synttäreitä sushilla. Koska olin kerrankin turistina liikenteessä, minullakin oli kerrankin mahdollisuus tutustua paikkoihin eristä näkökulmasta kuin yleensä. Meidän ykköskohde oli Borobudur, buddhalainen pyhättö noin tunnin matkan päästä Jogdasta, mutta kävimme useammassa paikassa ja kiertelimme Yogdan katuja. Ihan ensimmäisenä käytiin tsekkaamassa Indonesian aktiivisin ja vaarallisin tulivuori Merapi. Paikkaa kuulemma pääsisi pällistelemään näköalapaikalta. Pai

Otsikko on ystäväni Christopherin lausahdus integroitumisesta balilaiseen kulttuuriin. Olin juuri valittanut hänelle juurettomuuttani terassilla istuessani. Kävin Suomessa pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa maailmalle lähtöni jälkeen. Perheeni näkeminen oli aivan ihanaa mutta Poriin päästyäni huomasinkin, että asiat olivat muuttuneet. En toki ole idiootti, asiat muuttuvat kun ihminen on poissa mutta muutos oli paljon radikaalimpi kuin odotin. Iskä ja Äiti äitin 60-vuotisjuhlissa. Suomessa minut valtasi jokin uusi tunne jota en ollut tuntenut aikaisemmin. Ehkä kuvailisin sitä parhaiten jonkinsortin kansallisylpeydeksi, ilo, jonkinlainen pakahtuminen siitä, että tulin takaisin Suomeen. En ole mielestäni koskaan tuntenut sellaista tunnetta. Olin niin onnellinen, että pääsin takaisin kotimaahani. Vastassa lentokentällä oli vielä ystäväni Heidi, joten itkuhan siinä tuli. En ollut ymmärtänyt kuinka tärkeää minulle oli ollut, että joku tulisi minua vastaan lentokentälle.

Puolen vuoden rajapyykki meni ohi. Ystäväni Ida tuli takaisin Filippiineiltä ja on ihanaa kun on saanut ystävän takaisin. Ida muutti ihan seinäin toiselle puolelle. Balilla on kiva olla kun kaikki menee hyvin mutta elämä ei ole kuitenkaan kuin kotona: kun joku pieni juttu menee pieleen, tuntuu että koko elämältä lähtee pohja. Vaikka olen asunut täällä jo hetken, silti turvaverkko on heppoinen, Suomessa minulta menee hermo useammin päivässä ja ketuttaa mutta pysyn paljon vahvempana. Täällä paratiisissa yksi sydänsärky ja flunssa saa minut katsomaan finnairin lentoja, sen verran hullulta tämä meno joskus tuntuu. Uudet huudit Kutan sydämessä. Pari viikkoa sitten pääsin tutustumaan Bali cultural creation sekä Bali Aga Villaan. Bali cultural creations järjestää erilaisia kulttuuri aktiviteetteja Denpasarin sydämessä. Villalla voi esimerkiksi osallistua kokkaus, - tai tanssikurssille, opettelemaan soittamaan perinteistä Balilaista soitinta gamelania, tehdä perinteisiä askarteluita ku

Viime blogissani puhuin lisääntyneestä rikollisuudesta Balilla. Viime viikot Balilla ovat olleet suhteellisen kreisejä ja itse olen jättänyt iltakävelyt väliin ja pysytellyt sisällä auringonlaskun jälkeen. Poliisi tällä saarella on ilmeisen vitsi, jota kukaan ei ota tosissaan. Jokainen voi lahjoa jokaisen herran. Nyt kuitenkin expatit saivat tarpeekseen rikollisuudesta ja ottivat poliiseja itseään niskasta kiinni. Expatit järjestäytyivät itse vaatien vahvempaa poliisia ja auktoriteettia eteenkin naisia kohdistuvia rikoksia vastaan. Alle viikko sitten 17-vuotias Korealainen Kimmy menetti henkensä kun hänen käsilaukkunsa pöllittiin sen lisäksi alle viisi päivää sitten Brittiläinen Anne-Marie kuoli kun hänen rakennustyöntekijänsä murtautui sisään. Ymmärrän itse tilanteen, poliisien kädet ovat sidottuja, kriminaalisuus, byrokratia ja korruptoituneisuus eivät katoa päivässä. On mahdotonta saada Balista crime-free zonea koskaan. Kyllähän Helsingissäkin hakataan jengiä ja ihmiset tulee raiska

Kirjoittaessa luonnosta tähän blogiin olin Länsi-Australian Perthissä. Lähtö Australiaa tuntui hyvältä koska Bali tuntui menevän koko ajan vaan hullumpaan suuntaan: kavereilta meni ipadit kotoa keittiön pöydältä, pelkästään viimeviikon torstaina pöllittiin 17 ihmistä pyörien päältä ja 17-vuotias Korealainen tyttö kuoli idiootti ryöstäjien takia. Itse lahjottuani poliisin kaksi kertaa viikon sisällä, ajattelin että on aika ehkä ihan kiva mennä haistelemaan uusia tuulia. Olen yrittänyt löytää kämppää turvallisemmalta alueelta, mutta nyt kun on sesonki, tuntuu että kaikki kämpät on kiven alla. Alkuperäinen suunnitelmanihan oli mennä Australiaan töihin mutta tulin lopputulokseen olla nyt Indonesiassa ainakin vuoden loppuun. Australia vaikuttaa kuitenkin todella paikalta, kuka tietää vaikka vietänkin seuraavan vuoden täällä? (Älä kerro äitille, vaikka tiedän että äiti on mun blogin ykkösfani). Australian piti olla ikäänkuin pääte piste tälle reissulle jota olin suunnitellut useamma

Otsikko tarkoittaa vapaasti käännettynä: ole mehiläinen joka asuu puutarhassa, älä ole kärpänen joka asuu roskissa. Indonesialainen sananlasku, toisin sanoen elämä on mitä teet siitä. Puolivuotta ulkomailla alkaa olla täynnä. Viimeiset viisi kuukautta ovat olleet elämäni parhaat. En ole koskaan varmaan ollut näin onnellinen. Balilla on vaikeaa olla surullinen tai turhautunut kun jokapuolella on kauneutta. Kuulostaa todella limaiselta, mutta se on totta. Amed kuvattuna pohjoisesta. Silti, elämä Balilla ei aina ole helppoa. Suurimmaksi osaksi Bali on eräänlainen utopia johon voi kadottaa itsensä jos ei ole varovainen. Elämä on täällä halpaa, ihmisellä ei ole varsinaisesti arvoa, kaiken saa rahalla. Kun kävelee illalla kutalla kadut täyttyy ihmisistä jotka hakevat seksiä, huumeita ja iloa yhdeksi illaksi. Hankalinta Balilla itselleni on ymmärtää, että täällä ei ole mitään pysyvää. Kaikki ihmiset ketä tapaan, lähtevät. On vaikeaa luoda uusia ystävyyssuhteita kun kaikki on kokoajan me