Aika alkaa mennä jo aika lujaa täällä. Tuntuu että aina kun alan maanantaisin kirjoittaa tätä blogia että minulla ei ole enää mitä hajua mitä on tapahtunut ja minä päivänä. Tänään alkoi Gyne harjoittelu.
Onnihan on että täällä päivät kuluu.
Tavallinen viikon arkipäivä meillä on suurinpiirtein tällainen
05.20 Jenni herää. Sannan torkuttaa.
05.30 Sofia Herää. Sanna torkuttaa.
05.45 Eeva herää. Sanna torkuttaa.
06.20 Tytöt bussipysäkillä ja täydessä bussissa
07.05 Tytöt osastolla.
07.05 Alkaa raportti Nepaliksi josta emme ymmärrä mitään
07.40 Potilas-kierto. Emme edelleenkään ymmärrä mitään. Mutta yritämme seurata diagnooseja ja tervehtiä potilaita. Hyvällä tuurilla gynellä on vauvvoja niin niille saa jokellella.
08.00 Petien petaamista. "can you dust?" "YES!" "Oh you can make a bed?" "YES!"
09.00 Lääkärinkierto/istumista. Seinien tuijottelua.
10.00 Paras hetki päivässä: Ruokatunti. Hyvää ruokaa alle 100 rupiaa annos.
11.00 Takaisin osastolle myöhässä.
11.00 Ehkä tapahtuu jotain. Ehkä ei. Seinien tuijottelua. Vauvvoille jokeltelua. Huonoja yrityksiä puhua englantia tai Nepalia potilaille
12.00 Ehkä tapahtuu jotain. Ehkä ei.
13.00 Raportti josta emme ymmärrä mitään.
13.30 Päästään kotiin jos on kiltti opettaja töissä.
14- Tytöt ulkona sairaalasta ja päivä alkaa. Yleensä hengataan Jawalakhelissä tai Thamelilla.
Viimeviikko oli aika työntäytteinen mitä nyt saatiin istua koulussa kaksi päivää yhden sijaan. Katseltiin Nepalilaista draamaa koulusta mistä ei ymmärretty mitään mutta päästiin sentään mukaan koulutyttöjen projektiin leikkaamalla kuvia kirjoista. JEE! Kaikki pieni puuha on kivempaa kuin istua asfaltilla seitsemän tuntia.
Käytiin myös oikeilla vaatekaupoilla. Teetätettiin siis vaatteita! Sofia sai itselleen turkoosin sarin, Jenni osti maanläheisiä kurthia, Eeva ja Sanna teetätti coctail-mekot. Allekirjoittanut on sitä mieltä että näyttää idiootilta Kurthassa, olise kuinka kansallis-asu kuinka tahansa. Sitä paitsi mun uus mekko makso 3000 rupiaa. Täytyy kyllä myöntää että Sofian Shari oli todella kaunis. En jaksa myöskään odottaa kun Sofia yrittää vääntää viisi metriä kangasta päällensä.
Viikoloppuna oltiin suunniteltu retkeä Bungamatiin. Meillä ei ollut varsinaista ideaa missä se paikka on mutta oltiin kuultu että siellä on asunut joku kuuluisa Jumala. Otettiin sitten paikallisbussi ja matkaan. Bungamati oli makea pikkukylä Kathmanduun laaksossa. Paikka on liian pieni busseille tai autoille ja tosi rauhallinen. Oltiin sitten paikallinen nähtävyys ja 6 pientä pikkutyttöä lähti meidän kanssa kävelylle näyttämään paikkoja. Löydettiin myös nuoria tyttöjä jotka teki meille hennaa ja matka oli muutenkin hyvin onnistunut. Koti-matkalla pysähdyttiin vielä Nakhuun syömään hyvin paikallisesti ja täytyy myöntää että kyllä se oli hyvää. Kolmetyttöä 375 rupiaa kokiksilla, ei paha.
Lauantai-iltana Ester tarjosi meille vielä naminaminami ruokaa ja istuttiin neljätuntia kuuntelemassa Esterin upeaa tapahtumarikasta elämäntarinaa. Siinä on upea nainen.
Sunnuntaina oli tarkoitus tutustua Pashupatinathiin ja Koiralan hautajaisiin, mutta päätimme mennä tutustumaan Boudhaan. Täytyy kyllä sanoa että stupa oli vaikuttava, mutta myös samalla tunnustaa että taitaa nämä temppelit riittää jo toistaiseksi.
Kaikkien vatsataudit taitavat olla tällähetkellä rauhoittuneet, mutta ollaan juuri menossa Sannan kanssa syömään, en tiedä mitä siitä sitten seuraa ;) se jää nähtävästi. Tytöt lähtee torstaina raftaamaan, jään itse kotiin koska vanhenpani tulevat lauantaina Kathmanduuhun. Enköhän pärjää pari yötä yksinkin, ja täytyyhän tytöillä olla emergency phone. Pahimmassa tapauksessa lupasin hoitaa tytöt ciwikkiin ja kanyloida heidät itse. Enemmän hupia tuottaa kuitenkin se, että Sofia meinaa nukkua teltassa ..
All is good! Tsekatkaa mahtava leffa "three idiots". Ja polveni paloivat. Olen siis yks idiootti jonka polvet ovat kirkuvan punaiset JES.
Rakkauella EEVANEN
Onnihan on että täällä päivät kuluu.
Tavallinen viikon arkipäivä meillä on suurinpiirtein tällainen
05.20 Jenni herää. Sannan torkuttaa.
05.30 Sofia Herää. Sanna torkuttaa.
05.45 Eeva herää. Sanna torkuttaa.
06.20 Tytöt bussipysäkillä ja täydessä bussissa
07.05 Tytöt osastolla.
07.05 Alkaa raportti Nepaliksi josta emme ymmärrä mitään
07.40 Potilas-kierto. Emme edelleenkään ymmärrä mitään. Mutta yritämme seurata diagnooseja ja tervehtiä potilaita. Hyvällä tuurilla gynellä on vauvvoja niin niille saa jokellella.
08.00 Petien petaamista. "can you dust?" "YES!" "Oh you can make a bed?" "YES!"
09.00 Lääkärinkierto/istumista. Seinien tuijottelua.
10.00 Paras hetki päivässä: Ruokatunti. Hyvää ruokaa alle 100 rupiaa annos.
11.00 Takaisin osastolle myöhässä.
11.00 Ehkä tapahtuu jotain. Ehkä ei. Seinien tuijottelua. Vauvvoille jokeltelua. Huonoja yrityksiä puhua englantia tai Nepalia potilaille
12.00 Ehkä tapahtuu jotain. Ehkä ei.
13.00 Raportti josta emme ymmärrä mitään.
13.30 Päästään kotiin jos on kiltti opettaja töissä.
14- Tytöt ulkona sairaalasta ja päivä alkaa. Yleensä hengataan Jawalakhelissä tai Thamelilla.
Viimeviikko oli aika työntäytteinen mitä nyt saatiin istua koulussa kaksi päivää yhden sijaan. Katseltiin Nepalilaista draamaa koulusta mistä ei ymmärretty mitään mutta päästiin sentään mukaan koulutyttöjen projektiin leikkaamalla kuvia kirjoista. JEE! Kaikki pieni puuha on kivempaa kuin istua asfaltilla seitsemän tuntia.
Käytiin myös oikeilla vaatekaupoilla. Teetätettiin siis vaatteita! Sofia sai itselleen turkoosin sarin, Jenni osti maanläheisiä kurthia, Eeva ja Sanna teetätti coctail-mekot. Allekirjoittanut on sitä mieltä että näyttää idiootilta Kurthassa, olise kuinka kansallis-asu kuinka tahansa. Sitä paitsi mun uus mekko makso 3000 rupiaa. Täytyy kyllä myöntää että Sofian Shari oli todella kaunis. En jaksa myöskään odottaa kun Sofia yrittää vääntää viisi metriä kangasta päällensä.
Viikoloppuna oltiin suunniteltu retkeä Bungamatiin. Meillä ei ollut varsinaista ideaa missä se paikka on mutta oltiin kuultu että siellä on asunut joku kuuluisa Jumala. Otettiin sitten paikallisbussi ja matkaan. Bungamati oli makea pikkukylä Kathmanduun laaksossa. Paikka on liian pieni busseille tai autoille ja tosi rauhallinen. Oltiin sitten paikallinen nähtävyys ja 6 pientä pikkutyttöä lähti meidän kanssa kävelylle näyttämään paikkoja. Löydettiin myös nuoria tyttöjä jotka teki meille hennaa ja matka oli muutenkin hyvin onnistunut. Koti-matkalla pysähdyttiin vielä Nakhuun syömään hyvin paikallisesti ja täytyy myöntää että kyllä se oli hyvää. Kolmetyttöä 375 rupiaa kokiksilla, ei paha.
Lauantai-iltana Ester tarjosi meille vielä naminaminami ruokaa ja istuttiin neljätuntia kuuntelemassa Esterin upeaa tapahtumarikasta elämäntarinaa. Siinä on upea nainen.
Sunnuntaina oli tarkoitus tutustua Pashupatinathiin ja Koiralan hautajaisiin, mutta päätimme mennä tutustumaan Boudhaan. Täytyy kyllä sanoa että stupa oli vaikuttava, mutta myös samalla tunnustaa että taitaa nämä temppelit riittää jo toistaiseksi.
Kaikkien vatsataudit taitavat olla tällähetkellä rauhoittuneet, mutta ollaan juuri menossa Sannan kanssa syömään, en tiedä mitä siitä sitten seuraa ;) se jää nähtävästi. Tytöt lähtee torstaina raftaamaan, jään itse kotiin koska vanhenpani tulevat lauantaina Kathmanduuhun. Enköhän pärjää pari yötä yksinkin, ja täytyyhän tytöillä olla emergency phone. Pahimmassa tapauksessa lupasin hoitaa tytöt ciwikkiin ja kanyloida heidät itse. Enemmän hupia tuottaa kuitenkin se, että Sofia meinaa nukkua teltassa ..
All is good! Tsekatkaa mahtava leffa "three idiots". Ja polveni paloivat. Olen siis yks idiootti jonka polvet ovat kirkuvan punaiset JES.
Rakkauella EEVANEN
Kommentit
Lähetä kommentti