Hei!
Tässä alkaa viikot mukavasti jo täyttyä! Sairaalaa on enää kaksi päivää jäljellä ja sen jälkeen alkaa comminity-harjoittelu kylässä, jonka nimeä en osaa vielä kirjoittaa tai lausua.
Vanhenpien tulon jälkeen päivät on vierineet todella nopeaa. En tiedä kuinka kulttuuri-rikasta kokemusta kerkesin rakkaalle perheelleni tarjota kun tuntuu että koko ajan on ihan armoton kiire. kuitenkin kierrätin äitiä ja isää durpar squarella, Pharpingissa ja Thamelilla. Ruokana tarjoiltiin masala pakoudaa, alua ja padamia.
Kerkesin itse kaiken myllerryksen keskellä käymään itse Nagargotissa. Ihana kylä n.32 km päässä, luulin itse (ja olin aivan varma) että oltiin kauempana. Marikan kanssa tappelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen että Nagargot ei ollut niin kaukana vaikka sinne ajoikin puolitoista tuntia taksilla. Yleensä en tosin ole väärässä.
Toki aikaa meni myös siihen että taksista hajosi rengas. Keskellä matkaa kuski huutaa "Heterika!" Sofian kanssa katsotaan toisiamme hämmästyneenä. Rentoja kun olemme, pätesin ääneen että "No kai autossa täytyy vara-rengas olla?" Johon Sofia sarkastisesti "Nii kai sitä olis olettanu että kaikki Nepalissa kortilla ajaisi ;) "
Taksi-kuskilla ei kauan nokka tuhissut kun tunkki oli jo käytössä, kyseessä oli kyllä paljon säälittävämpi vempele kuin Suomessa. (huomautus: en ole koskaan kyllä vaihtanut itse auton-rengasta)
Pääsimme jatkamaan matkaamme Nagargottiin 2, 195 m korkeuteen. Lonely planet ei ollut väärässä: Maisemat olivat upeat!
Saimme jopa soman pienen hotellin, kyseessähän siis oli Sofian ja Eevan romanttinen lemmenloma vuoristossa. Hintaan piti sisältyä lämmin suihku, aamulla totesimme että eipä sisältynyt. Voimme suositella hotellia "Hotel at the end of Universe" mutta elkaa syökö ja varatkaa villasukat. Viikonlopun saldo: vatsatauti ja flunssa
Viikon kohokohta oli ehdottomasti Mikon saapuminen Kathmanduuhun. Vaikka Jaakon ja Mikon odottaminen Intian rajalta oli puuduttavaa. Luulin myös jännittäväni niin paljon että oksensin yöllä, myöhemmin tajusin olevani taas vatsataudissa. No, mikä muu on uutta?
Poikien tulo Nepaliin toi kuitenkin mahtavaa potkua reissuun ja hymyn huulille pitemmäksi aikaa.
Lauantaina on Sofian syntymäpäivä iso 25 vee. Ehkä kerron siitä sitten seuraavalla kerralla.
Ollaan myös pohdittu kyllästyä Esterin tarjoamaan asuntoon ja muuttaa Jawalakheliin. Pohdin myös kuinka typerää on veden loppuessa pestä hiuksensa mineraalivedellä, kunnes tajusin että niinhän me Suomessa teemme kokoajan. Järjetöntä touhua.
Kommentoikaa blogia ja kuvia! Täältä tullaan jo kohta kotiinpäin!
Moro!
Tässä alkaa viikot mukavasti jo täyttyä! Sairaalaa on enää kaksi päivää jäljellä ja sen jälkeen alkaa comminity-harjoittelu kylässä, jonka nimeä en osaa vielä kirjoittaa tai lausua.
Vanhenpien tulon jälkeen päivät on vierineet todella nopeaa. En tiedä kuinka kulttuuri-rikasta kokemusta kerkesin rakkaalle perheelleni tarjota kun tuntuu että koko ajan on ihan armoton kiire. kuitenkin kierrätin äitiä ja isää durpar squarella, Pharpingissa ja Thamelilla. Ruokana tarjoiltiin masala pakoudaa, alua ja padamia.
Kerkesin itse kaiken myllerryksen keskellä käymään itse Nagargotissa. Ihana kylä n.32 km päässä, luulin itse (ja olin aivan varma) että oltiin kauempana. Marikan kanssa tappelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen että Nagargot ei ollut niin kaukana vaikka sinne ajoikin puolitoista tuntia taksilla. Yleensä en tosin ole väärässä.
Toki aikaa meni myös siihen että taksista hajosi rengas. Keskellä matkaa kuski huutaa "Heterika!" Sofian kanssa katsotaan toisiamme hämmästyneenä. Rentoja kun olemme, pätesin ääneen että "No kai autossa täytyy vara-rengas olla?" Johon Sofia sarkastisesti "Nii kai sitä olis olettanu että kaikki Nepalissa kortilla ajaisi ;) "
Taksi-kuskilla ei kauan nokka tuhissut kun tunkki oli jo käytössä, kyseessä oli kyllä paljon säälittävämpi vempele kuin Suomessa. (huomautus: en ole koskaan kyllä vaihtanut itse auton-rengasta)
Pääsimme jatkamaan matkaamme Nagargottiin 2, 195 m korkeuteen. Lonely planet ei ollut väärässä: Maisemat olivat upeat!
Saimme jopa soman pienen hotellin, kyseessähän siis oli Sofian ja Eevan romanttinen lemmenloma vuoristossa. Hintaan piti sisältyä lämmin suihku, aamulla totesimme että eipä sisältynyt. Voimme suositella hotellia "Hotel at the end of Universe" mutta elkaa syökö ja varatkaa villasukat. Viikonlopun saldo: vatsatauti ja flunssa
Viikon kohokohta oli ehdottomasti Mikon saapuminen Kathmanduuhun. Vaikka Jaakon ja Mikon odottaminen Intian rajalta oli puuduttavaa. Luulin myös jännittäväni niin paljon että oksensin yöllä, myöhemmin tajusin olevani taas vatsataudissa. No, mikä muu on uutta?
Poikien tulo Nepaliin toi kuitenkin mahtavaa potkua reissuun ja hymyn huulille pitemmäksi aikaa.
Lauantaina on Sofian syntymäpäivä iso 25 vee. Ehkä kerron siitä sitten seuraavalla kerralla.
Ollaan myös pohdittu kyllästyä Esterin tarjoamaan asuntoon ja muuttaa Jawalakheliin. Pohdin myös kuinka typerää on veden loppuessa pestä hiuksensa mineraalivedellä, kunnes tajusin että niinhän me Suomessa teemme kokoajan. Järjetöntä touhua.
Kommentoikaa blogia ja kuvia! Täältä tullaan jo kohta kotiinpäin!
Moro!
Kommentit
Lähetä kommentti