Kolme kuukautta alkaa olemaan ohi Nepalissa ja on aika nostaa kytkintä. Luonnollisesti ihmisten tiet eroavat. Itse säästyn kyyneliltä koska olen suhteellisen onnellinen että pääsen vaihtamaan paikkaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi nauttinut ajastani Nepalissa vaan ehkä enemminkin siitä, että kaipaan oikeaa elämääni. Elämä Kathmanduussa ei ole ollut helppoa, totta kai mikään elämässä ei muutenkaan ole.
Usein kun ihminen astuu uuteen kulttuuriin, roolit vaihtuvat. Ihmiset voivat koota heille sellaisen identiteetin mitä itse haluavat olla. Uusien ihmisten ja asioiden keskellä elämästä voi tulla valheellista. Itsensä pitäminen itsenään on vaikeaa kun saa olla mitä haluaa.
Lopullisen reflektion aika onkin vasta kun pääsen kotiin. Lopullinen kulttuuri-shokki onkin vasta edessä kun palataan elämään missä rahat loppuu, on kylmä ja laskuja pitää maksaa. Jatkuvaan kiireeseen on mahdotonta valmistautua maassa missä ajan käsitettä ei juuri ole.
Jotta en kuulostaisi liian katkeralta, olen kiitollinen tästä kokemuksesta. Nepal on upea maa, ihmiset ovat ystävällisiä Kathmanduun ulkopuolella, ilmasto on aurinkoinen ja luonto on kaunis. Tällaiset kokemukset opettavat aina paljon, eniten ehkä kuitenkin itsestään ja läheisistään.
Ja mikä sen tärkeämpää kuin saada omia tuntemuksia: kaikki on lopulta subjektiivista eikä kukaan koe mitään samalla tavalla. Jokainen oksennus, paha olo ja huono dal bhat on omassa mielessään juuri se suurin ongelma ja hyvä niin.
Tämä matkablogini nepalista loppuu tähän. Kiitos seurastasi ja nähdään pian!
Terveisin Utili alias Eeva
” Takana aavikon ja vuorten janoisten,
vaivalloisten tulvavetten tuolla puolen yöhöni heitän voimattoman rukouksen;
Sinä tiedät kaiken; eläin taikka kuolen
Elämänjäljet pientareelle piirtyvät;
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen”
- Jaakko Löytty.
Usein kun ihminen astuu uuteen kulttuuriin, roolit vaihtuvat. Ihmiset voivat koota heille sellaisen identiteetin mitä itse haluavat olla. Uusien ihmisten ja asioiden keskellä elämästä voi tulla valheellista. Itsensä pitäminen itsenään on vaikeaa kun saa olla mitä haluaa.
Lopullisen reflektion aika onkin vasta kun pääsen kotiin. Lopullinen kulttuuri-shokki onkin vasta edessä kun palataan elämään missä rahat loppuu, on kylmä ja laskuja pitää maksaa. Jatkuvaan kiireeseen on mahdotonta valmistautua maassa missä ajan käsitettä ei juuri ole.
Jotta en kuulostaisi liian katkeralta, olen kiitollinen tästä kokemuksesta. Nepal on upea maa, ihmiset ovat ystävällisiä Kathmanduun ulkopuolella, ilmasto on aurinkoinen ja luonto on kaunis. Tällaiset kokemukset opettavat aina paljon, eniten ehkä kuitenkin itsestään ja läheisistään.
Ja mikä sen tärkeämpää kuin saada omia tuntemuksia: kaikki on lopulta subjektiivista eikä kukaan koe mitään samalla tavalla. Jokainen oksennus, paha olo ja huono dal bhat on omassa mielessään juuri se suurin ongelma ja hyvä niin.
Tämä matkablogini nepalista loppuu tähän. Kiitos seurastasi ja nähdään pian!
Terveisin Utili alias Eeva
” Takana aavikon ja vuorten janoisten,
vaivalloisten tulvavetten tuolla puolen yöhöni heitän voimattoman rukouksen;
Sinä tiedät kaiken; eläin taikka kuolen
Elämänjäljet pientareelle piirtyvät;
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen”
- Jaakko Löytty.
Kommentit
Lähetä kommentti