Siirry pääsisältöön

Temmeltämistä toisessa kodissa

Loma alkaa olla taas lopuillaan ja aika palata ah niin rakkaan opinnäytetyön tekemiseen. ehkä kun valmistuu niin voi ottaa sitten vaikka paikan Etiopiasta niin sitten saa taas matkustaa sydämensä kyllyydestä!

Vasemmisto-porkkanoita!
On hirveän vaikeaa erotella piirteitä Tanskalaisuudessa ja Suomalaisuudessa koska olen ollut täällä jo niin paljon.
Tärkeintä on varmaan, että Tanskalaiset arvostavat ainakin ruokaa ja perhettä enemmän kuin suomalaiset.

Kieli on myös sellainen että sitä en vieläkään osaa, vaikka ymmärrän suurinpiirtein mistä puhutaan, mutta jos minun pitäisi jotain johonkin vastata niin ei hajuakaan.
Tarkoitukseni oli viime reissun jälkeen alkaa opiskelemaan Venäjää, kai mä sitten sitä Tanskaakin alan opiskelemaan. Tai sitten vaan ruotsia. En tiedä, olen hirveän huono kielissä.

Kööpenhamina yksistään on hieno paikka, mutta suosittelen kyllä matkustamista pitkin Tanskaa. Junalla matkustaminen ei ole halvinta herkkua ja vaikka kaikki kaupungit saattavat junan ikkunasta näyttää samanlaisilta peltopäniköiltä, ihmiset ovat sellaisia johon kannattaa tutustua.
Bar Ragnar Odensessa

Vinkkinä, jos ei ole tällaisia suhteita Tanskalaiseen perheeseen kuin allekirjoittaneella, kannattaa ettiä parit kaverit vaikka coahsurfing.org:ista ja suunnitella sen mukaan kierto pitkin tanskaa junalla. Näkemisen arvoisia ovat ainakin Kööpenhamina, århus, Kolding ja Billund. Itse en kyllä koskaan ole Legolandissa käynyt kuin parkissa mutta kantsii kokeilla. Kuulemma hieno paikka. Lisäksi Tanskan pohjoisosassa Hjørring, jossa on dyynejä.

Tanskassa kannattaa myös kokeilla smørrebrødia sekä nakkisämpyliä. Lisäksi joka kylässä on leipomoja kuin lapissa poroja.

Meillä on ollut Situn kanssa hemmetin hauskaa ja on taas todistettu että on hyvä olla vaan ystävien seurassa, koska ne ymmärtää vaikkei mitään sanokkaaan.

Lisäksi hehkuttaisin vielä elokuvaa Avatar, ehdoton huippu!

Kiitos Thomasille, Tobiakselle ja Elisalle, oli tosi kivaa.
Tanskassa tofua saa lasipurkissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...