Siirry pääsisältöön

matkustan ympäri maailmaa..

Tulipa käytyä vähän Berliinissä.
Halusin yllättää avomieheni hyvittääkseen kamalan vuosipäivän. Vuosipäivänä oltiin matkalla Mongoliaan hytillisessä käteensä räkääviä mongoleja.

Päivä alkoi tosi hienosti kun allekirjoittanut sai selville, että kelloja olisi pitänyt siirtää edellisenä yönä. Oli tosi kiva herätä tunnin liian myöhään matkalle, mutta onneksi suurinosa tavaroista oli edes pakattu edellisenä päivälle.

Tapasin Mikon Helsingissä muta Mikko sai selville vasta lentokentän check-inissä että ollaan matkalla Berliiniin ja mikäs sen hauskempaa.
Matkanhan piti alkaa maanantai-iltana mutta kahden tunnin odotuksen jälkeen ei oltu vieläkään koneessa. Lopulta kun pääsimme koneeseen, saimme todistaa upeinta humalaisten-dialogia mitä voi olla. Harmitti myöhemmin etten kuvannut koko hommaa.
Jokatapauksessa, poliisi-sedät hakivat nämä kaksi sankaria ulos.

Mutta ei siinä vielä kaikki, kun luulimme että olimme valmiita lähtöön kapteeni kuuluttaa, että koska on jo myöhä niin tämäkin lento on sitten peruttu koska Berliinin Tegel-lentokenttä ei enää päästä lähtemään koneita tänään eli kapteeni olisi joutunut jäämään Berliiniin yöksi.

Siinä me sitten oltiin, iso koneellinen matkustajia jonottamassa lippuja hotelliin yöksi. Saatiin ihan mukava huone Cumuluksesta ja 26 euron ruokasetelit lentokentälle.
Käytiin syömässä cafe spoonissa mitä yhteensä saimme ostettua eli:
- mozzarella salaatti
- mozzarella leipä
- perunamuussia ja ruotsalaisia lihapullia
- vesi
- Kana teryaki patonki
- 0.4 limu
Eli täytyy myöntää että vatsa tuli täyteen.

Lopulta kun löysimme puolenyön aikaan laiturin 9, pääsimme nukkumaan odottaen aamunlentoa.

Eipä oltu Berliinissä mutta vatsa oli täynnä ja mieli oli suhteellisen hyvä. Matkustaessa ympäri maailmaa on huomannut, että kaikki ei aina mene ihan niinkuin pitäisi mutta ei se tarkoita etteikö siitä voisi nauttia.

Kirjoitan varsinaisesta Berliinistä seuraavassa blogissani.
love, Eeva

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...