Siirry pääsisältöön

Ich bin ein berliner part I

Käytiin siis Saksan pääkaupungissa Berliinissä. Berliini sijaitsee n. 70 km Puolan rajalta ja siellä asuu 3,4 mijoonaa ihmistä.
Berliini on todella mielenkiintoinen kaupunki juuri sen kylmänsodan statuksensa takia
kun se jakautui Itä-Berliiniin Ja Länsi-Berliiniin joka jakautui 1961 muurilla.

Me nyt kuitenkin olimme tässä postmodernissa Berliinissä. Johon lopulta pääsimme suunniteltua myöhemmin Blue1:n takia. Yövyimme Sun flower hostellissa, 45 e yö. (http://www.sunflower-hostel.de/de/)
Hotellin hyviä puolia olivat sijainti (kaksi pysäkkiä itään Alexanderplazilta) sekä todella hyvä kolmen euron aamiainen. Kuten jokaisessa traveller-hostellissa, kannattaa varautua siihen että huoneet eivät ole äänieristetyt.

Käveltiin jalkamme kipeäksi katsellen nähtävyyksiä. Käytiin Guggenheimin museossa, Bradenburgin portilla joka on Berliinin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Brandenburgin portti rakennettiin Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n hallituskauden aikana 1788–1791.

Matka jatkui Holocaustin muistomerkille jossa on 2 711 betonipaasia Toisessa maailmansodassa kuolleiden juutalaisten muistoksi.
Kävimme myös DDR-museossa. (http://www.ddr-museum.de/en/) joka oli ehkä interaktiivisin museo jossa olen koskaan käynyt. Itseäni jäi kuitenkin pohdittumaan se, että miksi museosta jäi sellainen kuva että DDR-aika ihmisille oli miellyttävää ja positiivista? Olen kuitenkin ymmärtänyt että kyseessä oli suhteellisen ankeaa aikaa ja kuvaa nykypäivän apartheidia aika hyvin.
Kerran Lontoossa tapaamani miehen mukaan iloisimmat päivät DDR:ssä olivat sellaisia, jolloin sai banaaneja. Kyseessä oli joulupäivä. Minä en edes pidä banaaneista.

DDR museo oli kuitenkin hintansa väärti. Kannattaa pitää ISIC-korttia mukana niin saa halvemman sisäänpääsyn. Lisäksi museossa oli kauhea tunku oppilasryhmiä tehden muistiinpanoja ja sen lisäksi myös oppilasryhmiä joita ei kiinnostanut ollenkaan koko homma vaan pelleilevät koko ajan, mikä ehkä hiukan ärsytti. Varaudu siis ruuhkaan.
plussaa: jos täyttää palaute-kyselyn museosta saa ruman postikortin.

Illalla jalat oli hullun kipeenä koko päivän kävelystä ja käytiin vetämässä purilaiset paikallisessa sekä mehutetra viiniä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...