Siirry pääsisältöön

It's my life


Oon ollu reissussa nyt noin kuukauden ja yleisesti voin todeta, että on mennyt aika mukavasti yhtä koti-ikävä itkua lukuunottamatta (Olin valvonut siinävaiheessa yli 24h putkeen). Aika on mennyt siivillä, uskomatonta ajatella, että neljässä viikossa olen kerennyt käydä läpi kolmen eri maan maahantulokortit enkä toistaiseksi ole kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia.


Maanantaina oli kuitenkin sellainen päivä, että raahauduin kouluun tosi kipeenä (älkää pelätkö ei mitään ameeboja, lähinnä superilmastoinnista johtuvaa flunssaa) että oli sellanen olo, odottaessaan taksia 45 minuuttia polttavassa auringossa ja asfaltti alkaa tekemään kuvioita silmissä, että nyt ei jaksa.
Lopulta kuitenkin taksi tuli ja pääsin nukkumaan ilmastoidulle takapenkille, taksi körötteli jokea pitkin rauhallisesti että mun ei tarvinut jäädä ruuhkaan. (Asun ihan Balin eteläosassa, Bukitin niemessä.) Siinä sitten kuitenkin taksilla ajaessa ohitettiin palmupuita, lehmiä, kalastajia samalla radiossa soiden akustinen versio Bon Jovin its my life biisistä tajusin, että hei relaas nyt vähän, tää on niin jees.
It's my life
My heart is like an open highway
Like Frankie said
I did it my way
I just want to live while I'm alive
'Cause it's my life


Joka puolella näkyy kauneutta. Oon tavannu jo tän reilun viikon aikana todella ihania ihmisiä, niin upeita Indonesialaisia, syönyt todella paljon riisiä ja liftannut. Pitkästä aikaa musta tuntuu, että mulla on kaikki mahdollisuudet mutta siihen tarvitsee myös oikean asenteen:
Ei kipuilevaa Eevaa takapenkillä silmät kiinni vaan reippaan seikkailijan joka jaksaa kävellä vielä parimetriä eikä jää tienposkeen.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...
2 kommenttia
Lue lisää

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...
6 kommenttia
Lue lisää

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...
3 kommenttia
Lue lisää