Niin kauan kun luet hesaria Balilla, sinusta ei tule koskaan balilaista.

Otsikko on ystäväni Christopherin lausahdus integroitumisesta balilaiseen kulttuuriin. Olin juuri valittanut hänelle juurettomuuttani terassilla istuessani.

Kävin Suomessa pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa maailmalle lähtöni jälkeen. Perheeni näkeminen oli aivan ihanaa mutta Poriin päästyäni huomasinkin, että asiat olivat muuttuneet. En toki ole idiootti, asiat muuttuvat kun ihminen on poissa mutta muutos oli paljon radikaalimpi kuin odotin.

Iskä ja Äiti äitin 60-vuotisjuhlissa.

Suomessa minut valtasi jokin uusi tunne jota en ollut tuntenut aikaisemmin. Ehkä kuvailisin sitä parhaiten jonkinsortin kansallisylpeydeksi, ilo, jonkinlainen pakahtuminen siitä, että tulin takaisin Suomeen. En ole mielestäni koskaan tuntenut sellaista tunnetta. Olin niin onnellinen, että pääsin takaisin kotimaahani. Vastassa lentokentällä oli vielä ystäväni Heidi, joten itkuhan siinä tuli. En ollut ymmärtänyt kuinka tärkeää minulle oli ollut, että joku tulisi minua vastaan lentokentälle.

Kuitenkin pian Suomeen tulemiseni jälkeen huomasin kuitenkin, että Suomalaiset käyttäytyvät todella oudosti, en ymmärtänyt ympärillä tapahtuvia keskusteluita tai ympärillä tapahtuvia normeja. Yleensä olen sosiaalinen luonne mutta nyt olin aivan hukassa. Olin aikaisemmin lukenut käänteisestä kulttuurishokista, mutta en uskonut sen koskevan minua, koska halusinhan niin kovasti Suomeen. Ilmeisesti emme kuitenkaan pysty kontrolloimaan itseämme siinä määrin, että miltä meistä pitäisi tuntua tai tuntuu.

Kärsineet varpaat ja kotivinkki

Jari Kupiainen on kirjoitanut kulttuurishokista siten, että sen kokija on tietämätön omasta tilastaan. Tuntemukset voivat olla fyysisiä tai psykkisiä ja niiden intensiteetti riippuu kohdattavan kulttuurin erilaisuudesta, omasta henkisestä kapasiteetistä sekä aiemmista kokemuksista. Kulttuurishokkia luonnehditaan vieraan kulttuurin kohtaamisesta johtuvaksi psykologiseksi reaktioksi, jota leimaa puustapudoneisuus, suuri ahdistuneisuus ja joskus masennus sekä vainoharhaisuus.

"Paluushokki tai käänteinen kulttuurishokki pääpiirteittäin noudattaa kulttuurishokin vaiheita mutta voi olla voimakkaampi ja vaikeampi kokemus. Palaajan ajatellaan sopeutuvan välittömästi omaan kulttuuriinsa, vaikka uudet opitut arvot asenteet täytyy istuttaa vanhaan, itsestäänselvyytenä pidettyyn, mutta uudelleenarvioituus kulttuuriin. Kotiinpaluusta ei ole kannettu huolta, palaajaa ei kohdella uutena tulokkaana kulttuurissa ja hänen kulttuurista kömpelyyttään siedetään huonosti."

Satakuntalaista maisemaa junan ikkunasta.

Loppu loma menikin sitten aika solmussa. Aluksi en ymmärtänyt miksi kulttuuriin palaaminen oli niin rankkaa mutta sitten muistin ystäväni Jutan kertoneen käänteisestä kulttuurishokista ja aloin ymmärtämään, että olin ollut kauan poissa kotimaastani. En tiedä ymmärsikö ystäväni lopulta tätä sulkeutumista ja karkaamista mutta kun ihminen panikoi, niin mitäs se sitten muuta pystyy tekemään.

Keskiyön aurinko

En kuitenkaan sano, että Bali on mikään maaginen paikka missä ihmisellä ei olisi ongelmia ja elämä olisi yhtä beachia (tiedän osaa ystävistäni ärsyttävän se, että pidän balilla olemisesta, enkä ikävöi elämääni Suomessa niin paljon) mutta ihmisen pitää löytää se paikka, missä on hyvä olla. Ja minun on nyt hyvä olla Balilla. Olenko täällä sitten vielä puolenvuoden päästä? Kuka tietää jos silloin on hyvä olla Suomessa, mutta toivoisin nyt kuitenkin kaikkien arvostavan jokaisen omaa valintaa siitä, mikä tuntuu kenellekkin sitten omalta jutulta. 

Kortit muistuttamassa jokapäivä ikkunalaudalla

Vaikka asun täällä, olen silti Suomalainen Balilla. Siedän hyvin huonosti myöhästymistä, haluan omaa rauhaa ja en halua että ihmiset tulee liian lähelle. Ja edelleen luen hesaria ja juon presidentti-kahvia, ei se suomalainen kuitenkaan lähde minusta, vaikka täällä kaukana olenkin. 

Pusuja lämpimään Suomeen.

Eeva