Surabayaa kun oltiin tarpeeksi ihmetelty siirryttiin junalla Yogyakartaan. Junaliput hoitui lopulta netissä kun saatiin vaan oikea pankkikortti toimimaan. Liput saatiin kätsysti tulostustkoneesta johon vaan näppäiltiin koodi ja tsädäm liput kouraan.
Paikat oltiin varattu eksekutif luokkaan, joka on paras luokka missä Indonesiassa voi matkustaa. Toinen luokka on Bisnis ja kolmas ekonomi. Eksekutif on ainoa luokka missä tasanvarmasti on jokaisessa vaunussa AC sekä paikkavaraus. Bisnes on sama juttu mutta usein tuulettimella. Ekonomissa paikat ei ole yksilöity ja jengi voi istua mihin tahansa, pitkin poikin lattiaa ja tuoleja. Sen lisäksi reissuun voi ottaa koko suvun sekä kanat. Fania ei luonnollisesti ole. Ekskutifjunat kulkevat myös nopeampaa kuin mikään muujunaluokka. Me lähinnä haluttiin mukavuutta AC:sta koska Indonesiassa on välissä vähän turhankin kuuma. Lippu valtion rautateiden parhaaseen luokkaan maksoi noin 20 euroa ja kilometrejä sillä pääsi 335 kilometriä.
 |
| Surabayan juna-asema |
Ensimmäinen ajatus junasta oli, että se muistutti aikalailla VR:n sinisiä vaunuja: penkit oli mukavat ja pehmeät, yleisesti juna oli siisti ja jalat sai leposijaan ja penkin aikalailla mukavasti vinoon. Siinä sitten pällisteltiin reilu kolme tuntia Yogyakartaan.
Junassa ei tarvi pelätä nälkää, koska kokoajan joku junapoika kuljettaa sipsejä, nasi gorengia, nuudeleita tai muuten vaan kylmiä juomia halukkaille. Konduktööri toi myös oman viihteensä junamatkailuun, koska hänellä oli kaksi poliisia mukana tarkastuksessa sekä junaemäntä. Me toki oltiin varauduttu omilla eväillä kun ei tietty mitä tulevan pitää.
Yleisesti voin suositella junamatkailua Indonesiassa vaikka maisemat Yogyakartaan ei olleetkaan mitään ihmeellisiä. Erikoisuutena voin mainita, että junavaunussa näytettiin elokuvia koko matkan ajan. Sekä lähtiessä laulettiin Indonesian kansallislaulu.
 |
| Alina ja valtionrautateiden pehmeät penkit |
 |
| Ohjelmatarjontaa matkalla |
Kommentit
Lähetä kommentti