Siirry pääsisältöön

Rocking USA

Oli aivan huikeaa palata Yhdysvaltoihin yli kymmenen vuoden jälkeen. Aikaisemmin olin ainoastaan käynyt Teksasissa ja Arkansasissa ja nyt oli luvassa California, Georgia ja North Carolina.

California on itselleni tullut tutuksi aika paljon lähinnä ohjelmien kuten Laguna Beach, the hills, ja OC:n kautta ja täytyy myöntää, että ei se totuus kaukana ollut kun kierreltiin Oceansidea, mission beachia ja Carlsbadia. Ajellen läpi Laguna beachin läpi kauniiden beachvolleyta läpi pelaavien teinejen tuntui, että ei täällä kukaan saa mitään ongelmia elämäänsä aikaiseksi.




Teimme myös illallisreissun Meksikoon, se tuntui hyvältä idealta silloin. Tarkoituksena oli siis ajaa San Diegon rajalle ja napata taksi Tijuanaan. Me ajettiin kuitenkin vahingossa exitin ohi ja pian huomasimme olevamme jonossa meksikoon. Meksikolaisia ei juuri kiinnostanut meidän tulomme sinne ja pian olimmekin (VUOKRA-AUTOLLA) Meksikossa. Käytiin syömässä tacot ja lähdettiin takaisin.. jonotettiin 3,5 tuntia takaisin rajalle.



Californiassa ajettiin ristiinrastiin. Mä halusin lomaltani kunnon USA- kokemuksen niin tehtiin tosi paljon kaikkea tosi amerikkalaista: käytiin softball- ottelussa, shoppailemassa isoissa ostoskeskuksissa ja valtavissa elokuvateattereissa. Syötiin hyvin ja naurettiin paljon.



Georgiaan lennettiin kuusi tuntia Yhdysvaltojen läpi ja sain taas erilaisen kokemuksen siitä, millaista on olla etelävaltioissa. Matkalla meillä oli maailman kamalin turbulenssi. Mä luulin oikeasti kuolevani, Mä kiitin jo luojaani siitä, että mun elämä oli ihan jees ja tässä tää nyt tais olla. Onneksi totesin myös 3:n tunnin turbulenssin jälkeen, että tästäkin selvittiin.



Meillä oli vuokra-auto käytössä niin reissu Pohjois Carolinaan kävi myös kätevästi. Ajettiin Smoky mountainsin läpi ja näkymät oli aivan uskomattomia. Pohjois- Carolinassa chillailtiin vaan aikalailla, tutustuttiin paikallisiin oluisiin ja hengailtiin. Reissun alku pätkä oli niin hetkinen, että oli hyvä välillä vähän relata.



Reissun viimeiset päivät käytin Hollywoodissa, Sunsetissa ja syöden napani täyteen meksikolaista ruokaa. Kiersin myös parit museot ja shoppailin kaikki jenkkiherkut kotiin pahan päivän varalle.
Reissu itsessään oli uskomaton once-in-a-life- time experince, josta jäi pieni kipinä muuttaa vielä yhdysvaltoihin. Eli jos jollakin on vinkkiä Amerikkaan muutosta nii jättäkää reilusti viestiä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...