Alkuviikosta ajattelin jo, että työt ovat alkaneet rullaamaan. Rekisteröinti meni läpi viimeviikolla
ja oon nyt virallisesti Staff Nurse tässä maassa. Mikä tarkoitti myös parin punsselin palkankorostusta ja työpaita muuttui astetta tummemmaksi. Samalla tuli myös kasa vastuuta. Aikaisemmin tarvi pohtia jos wc-tuolit on puhtaita ja potilailla on ruokaa - nyt saa kirjaimellisesti juosta!
Ne päivät jotka saan viettää ESAU:ssa menee taivaallisesti. Meillä on yleensä neljä potilasta ja seinät pysyy pystyssä, koska ne pystyn handlaamaan täydellisesti. Sain viimeviikolla myös medical assestmentin suoritettua eli nyt saan laittaa silmätippojakin silmään.
No, eilen oli kuitenkin erilainen päivä..
Koska olen nyt staffnurse minua ei voida pitää ESAU:ssa koska olen ns. koulutettua henkilökuntaa ja ainakun Letchmorella on pula, heidän täytyy turvautua ESAU:n henkilökuntaan. Sain siis virallisesti ensimmäistä kertaa koko Bayn hoidettavakseni ja 2 sivuhuonetta. Yhteensä 8 potilasta. Kaikki meni periaatteessa hienosti ensimmäiset 10 minuuttia.
Huomattiin mua auttaneen Health Care assistantin kanssa että meillä on 2 lakanaa. Eli me ei voida pestä potilaita koska kaikki täytyy laittaa puhtaaseen sänkyyn (Britanniassa lakanat vaihdetaan joka päivä). Eli okei tehdään vitaaliarvot sitten ensiksi. Anita alkoi ottamaan vitaaliarvoja ja siitä se helvetti lähtikin. Juoksin lääkäreiden perässä koko päivän pyytäen ties mitä, nesteitä, kipulääkitystä, vatstantoimituslääkkeitä, kanlylointia ynnämuuta mukavaa.
Olin aivan loppu illan päätteeksi. Kirjaimellisesti ei ollut enää mitään annettavaa. Esimieheni Del pyysi minua toimistoonsa ja olin aivan varma että saan potkut. Del halusi tietää miten mulla menee ja romahdin ihan täysin. Avauduin sitten seuraavan kymmenen minuutin aikana kuinka vaikeaa osastolla on olla ja kuinka pihalla olen kokoajan. Del onneksi oli todella ymmärtäväinen ja kertoi, että tietää että olen hyvä hoitaja. Ettei hänellä ole epäilystäkään etten selviäisi, tarvin vaan enemmän itseluottamusta ja priorisointia työhöni. Tästä keskustelusta tuli niin hyvä olo kun Del vielä lopetti sen siten, että "Why you think we are called sisters - its to support each other!" Keskustelun jälkeen oli todella helpottunut olo ja toivon, että voin jättää nyt kyyneleeni ja turhautumiseni kotiin tästä eteenpäin.
Tsemppiä siis myös suomensiskoille, kohta alkaa kevät aurinko lämmittää!
Eeva
ja oon nyt virallisesti Staff Nurse tässä maassa. Mikä tarkoitti myös parin punsselin palkankorostusta ja työpaita muuttui astetta tummemmaksi. Samalla tuli myös kasa vastuuta. Aikaisemmin tarvi pohtia jos wc-tuolit on puhtaita ja potilailla on ruokaa - nyt saa kirjaimellisesti juosta!
 |
| STAFF NURSE - astetta tummempi kaveri |
No, eilen oli kuitenkin erilainen päivä..
Koska olen nyt staffnurse minua ei voida pitää ESAU:ssa koska olen ns. koulutettua henkilökuntaa ja ainakun Letchmorella on pula, heidän täytyy turvautua ESAU:n henkilökuntaan. Sain siis virallisesti ensimmäistä kertaa koko Bayn hoidettavakseni ja 2 sivuhuonetta. Yhteensä 8 potilasta. Kaikki meni periaatteessa hienosti ensimmäiset 10 minuuttia.
Huomattiin mua auttaneen Health Care assistantin kanssa että meillä on 2 lakanaa. Eli me ei voida pestä potilaita koska kaikki täytyy laittaa puhtaaseen sänkyyn (Britanniassa lakanat vaihdetaan joka päivä). Eli okei tehdään vitaaliarvot sitten ensiksi. Anita alkoi ottamaan vitaaliarvoja ja siitä se helvetti lähtikin. Juoksin lääkäreiden perässä koko päivän pyytäen ties mitä, nesteitä, kipulääkitystä, vatstantoimituslääkkeitä, kanlylointia ynnämuuta mukavaa.
Olin aivan loppu illan päätteeksi. Kirjaimellisesti ei ollut enää mitään annettavaa. Esimieheni Del pyysi minua toimistoonsa ja olin aivan varma että saan potkut. Del halusi tietää miten mulla menee ja romahdin ihan täysin. Avauduin sitten seuraavan kymmenen minuutin aikana kuinka vaikeaa osastolla on olla ja kuinka pihalla olen kokoajan. Del onneksi oli todella ymmärtäväinen ja kertoi, että tietää että olen hyvä hoitaja. Ettei hänellä ole epäilystäkään etten selviäisi, tarvin vaan enemmän itseluottamusta ja priorisointia työhöni. Tästä keskustelusta tuli niin hyvä olo kun Del vielä lopetti sen siten, että "Why you think we are called sisters - its to support each other!" Keskustelun jälkeen oli todella helpottunut olo ja toivon, että voin jättää nyt kyyneleeni ja turhautumiseni kotiin tästä eteenpäin.
Tsemppiä siis myös suomensiskoille, kohta alkaa kevät aurinko lämmittää!
Eeva
Kommentit
Lähetä kommentti