Siirry pääsisältöön

Kun muut äänestää kohtalostasi

Tänään on ollut jännä päivä. Tänään britit ovat äänestäneet jäämisestä Euroopan Unioniin. Jännää asiasta tekee sen, että ei ole mitään hajua mitä tämä tarkoittaa meille maahanmuuttajille jos Iso-Britannia päättää jättää euroopan unionin. Miten käy meidän tulevaisuuden tässä maassa? Ei mitään hajua.



Kyseessähän on neuvoa antava kansanäänestys, jossa toivottavasti lopputulos on #Bremain. Olen vasta alkanut nauttimaan olostani täällä, olisi kamalaa lähteä nyt. Vaikka kävisi #Brexit, en tiedä miten meihin ulkomaalaisiin suhtaudutaan sen jälkeen. Nyt niin monikulttuurinen britannia tuntuu uhkaavalta ja tuntuu että minun pitäisi todistaa olemistani ja elämistäni täällä entistä enemmän.

Maahanmuutto britanniaan on yksi kulmakiviä tässä äänestyksessä. "EU-maana Britannia ei saa rajoittaa muista jäsenmaista tulevaa muuttoa. Brexitiä eli EU-eroa ajavan leirin mukaan eurooppalaiset tulijat vievät työpaikat ja täyttävät koulut, terveysasemat ja asuntojonot. Vain lähtö unionista antaisi ohjat takaisin brittien omiin käsiin" 

EU-jäsenyyttä kannattavat (Brremain) pitävät maahanmuuttajia ahkerina työntekijöinä, jotka maksavat veronsa ja tuovat usein mukanaan ammattitaitoa ja erityisosaamista.
EU-jäsenyyttä vastustavat (Brexiters) väittävät, että suuret maahanmuuttajamäärät aiheuttavat entistä suurempaa painetta jo entisestään tiukoilla oleviin julkisiin palveluihin. Heidän mukaansa korkea maahanmuutto on myös laskenut brittityöntekijöiden palkkoja. (Eurooppatiedotus.fi)

Brexit-miehitys pelkää myös Turkin eu-jäsenyyttä ja sitä kautta tulevia rajahyppääjiä.

(BBC)




Olen yrittänyt vakuuttaa ystäviäni mutta totuus on, että minulla ei ole juuri monta.

Aamu näyttää miten käy.

Eevis


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...