Juuri viime viikolla tuntui että en enää pääse kaivamaan itseäni alemmaksi kuoppaani. Tämä siis käsittää lähinnä työkuoppani koska muuten elämä Lontoossa menee aika mukavasti, olen kotiutunut tänne todella hyvin.
Kaikki tapahtuu tarkoituksen mukaisesti. Minulla oli pariskunta potilaana, joille sain kertoa että heistä nainen oli raskaana. Ennen kuin sain kertoa uutisen pariskunnalle, en tiennyt tilanteesta mitään. Minun piti toimia vain viestin viejänä. Kun kerroin positiivisesta tuloksesta, nainen ja mies oli hämillään ja kyselivät että onko tämä totta. Siinä sitten tulosta analysoitiin hoitoapulaisen ja lääkärin kanssa ja tulimme siihen tulokseen että ei tästä voi erehtyä. Kysyin, että haluatteko että uusin testin ja pariskunta sanoi testin olevan neljäs. Varovaisesti sitten sanoin heille, "onnitteluni" ja poistuin paikalta. Myöhemmin käytävällä nainen oli kiittelemään minua ja sanoi hänen ja miehensä yrittäneen lasta ja puolitoista vuotta ja lapsi oli todella odetettu, he eivät vain pystyneet hämmennykseltään sitä kommunikoida. Sanoin vain, että "everything happens for a reason".
Toissa viikolla olin työhaastattelussa hedelmöitysklinikalla Lontoon keskustassa. Odotin ensin 45minuuttia että pääsin tapaamaan kiireistä professoria ja lopulta olin niin lukossa että en saanut juuri mitään suustani. Voitte kuvitella kuinka vitutti kun 10min myöhemmin professori päätti lopettaa haastattelun. Olin niin turhautunut että aloin itkemään. Onneksi paikan luonne oli sellainen, että siellä on kyyneliä totuttu näkemään että en sitä murehtinut sen enempää. HR- tyyppi siinä sitten yritti minua lohduttaa, että miten tässä nyt näin kävi mutta tultiin siihen lopputulokseen että kaikki on tarkoituksen mukaista.
Toissapäivänä töissä unohdin laittaa muoviesiliinan päälleni haavanhoidossa josta pomoni flippasi ihan täysin. Sen jälkeen hän alkoi huutamaan minulle että "tiedäthän että olen vielä koeajalla" vastasin vaan että kyllä rouva. Mutta tiedättekö, hän saa pian pitää koeaikanasa sillä minä Eeva lapintyttö sain töitä. MINÄ SAIN TÖITÄ. Sain töitä HCA hospitals nimiseltä firmalta portlandstreetin lasten ja naisten sairaalasta gynen-klinikalta. En meinannut uskoa todeksi kun eilen tuli soitto että minusta oli pidetty todella paljon ja halusivat tarjota minulle duunia. Portlandin sairaala on tunnetus Lontoon parhaimpia ja siellä ovat syntyneet mm. Liam Gallagherin ja David Beckhamin lapset.
Kaiken lisäksi vuosipalkkani nousee vielä yli odotusten. Eli tämä alkaa olla jo vähän liian hyvää ollakseen totta.
Eli, jäitä hattuun ja odottelemaan työtarjousta, sen lupasivat lähettää ensiviikolla. Sitten alan valmistella poistumistani vanhasta työpaikastani. Sormet ristiin siis, että pomo ei anna minulle potkuja ennenkuin koeaikani loppuu.
Eevis
Kaikki tapahtuu tarkoituksen mukaisesti. Minulla oli pariskunta potilaana, joille sain kertoa että heistä nainen oli raskaana. Ennen kuin sain kertoa uutisen pariskunnalle, en tiennyt tilanteesta mitään. Minun piti toimia vain viestin viejänä. Kun kerroin positiivisesta tuloksesta, nainen ja mies oli hämillään ja kyselivät että onko tämä totta. Siinä sitten tulosta analysoitiin hoitoapulaisen ja lääkärin kanssa ja tulimme siihen tulokseen että ei tästä voi erehtyä. Kysyin, että haluatteko että uusin testin ja pariskunta sanoi testin olevan neljäs. Varovaisesti sitten sanoin heille, "onnitteluni" ja poistuin paikalta. Myöhemmin käytävällä nainen oli kiittelemään minua ja sanoi hänen ja miehensä yrittäneen lasta ja puolitoista vuotta ja lapsi oli todella odetettu, he eivät vain pystyneet hämmennykseltään sitä kommunikoida. Sanoin vain, että "everything happens for a reason".
Toissa viikolla olin työhaastattelussa hedelmöitysklinikalla Lontoon keskustassa. Odotin ensin 45minuuttia että pääsin tapaamaan kiireistä professoria ja lopulta olin niin lukossa että en saanut juuri mitään suustani. Voitte kuvitella kuinka vitutti kun 10min myöhemmin professori päätti lopettaa haastattelun. Olin niin turhautunut että aloin itkemään. Onneksi paikan luonne oli sellainen, että siellä on kyyneliä totuttu näkemään että en sitä murehtinut sen enempää. HR- tyyppi siinä sitten yritti minua lohduttaa, että miten tässä nyt näin kävi mutta tultiin siihen lopputulokseen että kaikki on tarkoituksen mukaista.
Toissapäivänä töissä unohdin laittaa muoviesiliinan päälleni haavanhoidossa josta pomoni flippasi ihan täysin. Sen jälkeen hän alkoi huutamaan minulle että "tiedäthän että olen vielä koeajalla" vastasin vaan että kyllä rouva. Mutta tiedättekö, hän saa pian pitää koeaikanasa sillä minä Eeva lapintyttö sain töitä. MINÄ SAIN TÖITÄ. Sain töitä HCA hospitals nimiseltä firmalta portlandstreetin lasten ja naisten sairaalasta gynen-klinikalta. En meinannut uskoa todeksi kun eilen tuli soitto että minusta oli pidetty todella paljon ja halusivat tarjota minulle duunia. Portlandin sairaala on tunnetus Lontoon parhaimpia ja siellä ovat syntyneet mm. Liam Gallagherin ja David Beckhamin lapset.
Kaiken lisäksi vuosipalkkani nousee vielä yli odotusten. Eli tämä alkaa olla jo vähän liian hyvää ollakseen totta.
Eli, jäitä hattuun ja odottelemaan työtarjousta, sen lupasivat lähettää ensiviikolla. Sitten alan valmistella poistumistani vanhasta työpaikastani. Sormet ristiin siis, että pomo ei anna minulle potkuja ennenkuin koeaikani loppuu.
Eevis
Kommentit
Lähetä kommentti